Saturday, March 21, 2015

Viisumi kourassa!

HURRAA! HURRAA!



Sain uusittua passin, hoidettua kaikki tuskalliset paperityöt ja selvisin puuduttavasta odottelusta Yhdysvaltain suurlähetystössä. Haastattelusta ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta tässä nyt kuitenkin lyhyesti vierailusta lähetystöön.

Olin paikalla luonnollisesti ajoissa, eli toisinsanoen uskoin hesalaisten pelottelua ja lähdin aivan liian aikaisin liikenteeseen. Olin kuitenkin suunnitellut päivä muuten huonosti paluu-junan osalta, joten jätin ensin tavarani Helsingin rautatieasemalle. Voin suositella, vaikutti turvalliselta, aamuvarhaisella siellä ei hiihdellyt ketään epäilyttäviä hemuleita, ja kaikki kalliit tavarat pysyivät tallessa. Miinusta siitä, että lokero luki kaksi euroseni euron kolikoksi, ja pulitin säilytyksestä euron liikaa. Tämä nyt ei onneksi budjettia enää kaatanut (miten euro voisikaan, kun viisumisäätöön on upotettu tonninpoikanen).

Kipaisin matkalla terveystarkastuspaperini Eiran sairaalasta. Lafkalla on tiukasti ylihintaa, mutta henkilökunta on ainakin aina ystävällistä ja mukavaa. Koska tähän tuhraantui suunnitelemani puolen tunnin sijaan kaksi minuuttia, ja koska halusin reissailla päivälipullani koko rahan edestä, tempaisin itseni ratikalla Kaivopuistoon.

Olin lähetystön ovella puolitoista tuntia etuajassa. Onneksi ei ollut pakkasta! Jotta ei kasvaisi tattia otsaan ennen tuikitärkeää haastattelua, jossa vakuutan olevani luotettava (ja ihana), kävin heittämässä lyhyen kävelylenkin ristiinrastiin kaivaria. Siellä ahdistelin koiranulkoiluttajia tutustumalla heidän karvakorviinsa (siis koiriin, ei omistajien korviin) ja kulutin aikaani noin tunnin. Siirryin takaisin lähetystölle, annoin passini luukulle ja jäin odottamaan kutsua turvatarkastukseen. Koska sormeni olivat umpijäässä tunnin hortoilun ansiosta, sain taistella tieni ulos takistani ja kellon ranteestani ja pelkäsin koko ajan, että alkavat epäillä minua jonkinsortin hulluksi.

Mainittakoon näin samansukupuolisen parisuhteen edustajana, että on aavistuksen vaivauttavaa vastata kysymyksiin parisuhteesta samalla, kun koko muu odotushuone kuuntelee vieressä. Onneksi olin sentään viimeisten joukossa, joten ei ollut montaa korvaparia höristelemässä, että "katos lesbo". Periaatteen tasolla en onneksi juurikaan jaksa välittää, jos meidän parisuhde jotain ahdasmielistä persettä vaivaa.

Haastattelu oli lyhyt ja sen päätteeksi minulle todettiin, että heillä on kaikki viisumin myöntämiseen tarvittavat asiat ja viisumi kolahtanee postiin viikon sisällä. Todellisuudessa sain sen kahden päivän päästä.

Jihuu!