Huolimatta erittäin heikosta menestyksestämme suunnitella lomamatkoja, saimme jollain hämmästyttävällä tavalla lähdettyä viikonloppulomalle Joshua Treen kansallispuistoon ihmettelemään autiomaan maisemia. Viivyimme pari yötä, jotta ei olisi tarvinnut liikaa kiirehtiä ja saisi rauhassa nauttia majapaikastamme.
Myönnettäköön nyt heti alkuun, että marraskuu ei ehkä ole otollisinta aikaa vierailla autiomaassa. Järkeilimme tämän kuitenkin niin, että marraskuussa ei ole enää tappohellettä edes keskipäivällä, eikä todennäköisesti valtavaa yleisöryntäystä (toisin kuin Yosemitessa Labor Dayn aikaan), joten puistoa voi tutkia ihan omaan tahtiin kaikessa rauhassa.
Autiomaa ei ehkä yllä lempibiotyyppeihini. En erityisesti pidä kuivasta, enkä kuumasta, ja kaipaan ympärilleni muutakin kuin kiviä, tappuraa ja sisukkaita liskoja. Luonnon monimuotoisuus kuitenkin on aina ilahduttavaa, ja Mojaven autiomaan ilma oli mukavan raikasta ja puhdasta verrattuna meitä piinaavaan San Gabriel Valleyn jatkuvaan saastesumuun. Ehkä yllättävintä minulle oli kuitenkin graniittilohkareiden raastavan rakeinen pinta. Suomessa on tottunut, että kalliot ovat silonneet jääkausien ja veden muovaamina suorastaan pehmeän sileiksi. Ei aavikolla. Aavikkokivi on karkeaa ja rakeista ja tuntuu todella ikävältä kämmenpohjissa ja pakaran alla.
"Just act casual, like you own this rock, it's your rock, no big deal" - kuvausohjeita
Luonnonkaaresta oli aika vaikea ottaa kuvaa, kun mukaan osui pelkkä 50mm muotokuvia varten tarkoitettu linssi...
Kävimme katsomassa kiviä ja lisää kiviä, ensin hienoa luonnonkaarta ja sitten pääkallolta näyttävää Skull Rockia. Luonnonkaarelle kiipeilimme, tosin itse kirosin, että pitikö raahata kallis järjestelmäkamera mukana, kun sitä sai jatkuvasti varoa. Olisi ollut ihan hauskaa kiivetä täysin esteettömänä, kuten suurin osa muista vierailijoista (heillä tosin oli kärsivälliset vanhemmat kameroineen mukana).
Päivän kääntyessä iltaan (auringonlasku kello 16:36) suuntasimme Barker Dam -padolle, jonka patoaltaassa oli vielä vettä. Minulle Joshua Tree Ntnl Parkin nettisivuilla paljon luvattuja villieläimiä tosin ei näkynyt muutamia pikkulintuja lukuun ottamatta. Katselimme auringonlaskua teinien ulvoessa (kirjaimellisesti) ja suuntasimme sitten vielä katsomaan petroglyfejä. Valitettavasti nämä tunnetuimmat petroglyfit oli vandalisoitu modernein maalein, ja ymmärrettävästä syystä infotaulusessa ei kerrottu, mistä muualta aitoja kivipiirroksia voi löytää. Kuten tavallista, kansallispuistojen ehdoton huonoin puoli ovat muut ihmiset.
Kaukana kaupunginvaloista näkee huikean paljon tähtiä. Me katselimme lauantain vastaisena yönä pitkälle aamuyöhön leonidien meteoriparvea. Myös linnunradan voi nähdä hailakkana sumuna kaartumassa taivaankannen yli. Olo on niin pienen pieni.
Seuraavaksi haluaisimme Yellowstonen kansallispuistoon sekä Kalliovuorille.
