Wednesday, February 18, 2015

Vaikeamman kautta

Tuntuuko sinustakin, että viisumiprosessi on liian yksinkertainen? Onko paperisota turhankin helppoa? Ei hätää, sillä koko sotkun voi nyt hoitaa myös vaikeamman kautta!

Olen nyt vääntänyt kättä konsulaatin kanssa siitä, että mikähän se hakemuksen voimassaoloaika on nyt. Sieltä osataan kertoa, että se on voimassa 4kk. Sepä hienoa, siis mistä päivästä ja mihin saakka?

No ei hätää, koska tämä kädenvääntö ja siinä koettu tappio (?) ei tietenkään riittänyt. Keksin nimittäin, että passini on enää voimassa n. 6kk odotetun maastamuuton jälkeen. En kuollaksenikaan oikeastaan haluaisi hakea passia Yhdysvalloissa, sillä prosessi vaikuttaa turhan kimurantilta ja maksaa kolmen Suomen passin verran. Niinpä hetken asiaa väännettyäni päädyin uusimaan passini netissä, se kun on helppoa ja hauskaa!

Ai mutta helvetti, terveystarkastushan on suoritettu vanhalla passilla.
Huh, en ehtinyt lähettää DS-160 -lomaketta vielä, siihen uuden passin saa vielä laitettua.
Mutta entäs nyt, kun papereissa on eri passinnumerot.

Otin luonnollisesti yhteyttä konsulaattiin, joka vastasi rennon rempseään tyyliinsä "joo, ei ongelmaa".

Okei.
Toivotaan sitten niin.
Odotan, että hakemukseni on siis mennyt umpeen ja terveystarkastustani ei hyväksytä virheellisten passitietojen takia. Mycket bra.

Friday, February 6, 2015

Missä niitä työpaikkoja on?



Muutto ei ole lähelläkään ja paperisotaakin on vielä käytävä, mutta perinteisesti mieleen hiipii pelkoja. Mistä humanististen tieteiden kandidaatti (pian maisteri?), eli turhantärkeä generalisti löytää töitä? Saako vaivalla hankituilla papereilla pyyhkiä posteriooriaan? Suomessa on MOL ja puskaradio, mitä on jenkeissä?

Olen kerran kirjoittanut jenkki-CV:n ja resumén. CV on ajat sitten hävinnyt, ja resumé ei tainnut olla erityisen hyvä. Valitettavasti sillä kertaa jäi paikka saamatta puhtaasti siksi, ettei minulla ollut vielä kandin papereita, eikä työviisumia siksi voitaisi myöntää. Muistan resumén kirjoittamisesta pääsääntöisesti sen, että kaikkia työtehtäviä piti paisutella hienoilla pitkillä sanoilla mm. turistioppaan työtä voi kuvailla sanoin "comprehensive skills in large group management" ja "excellent presentation and oratory skills". Eli silkkaa höpönlöpöä. Ja mitenkä ei-natiivi kielenpuhuja selviytyy haastattelusta? Puhun kyllä hyvää englantia, mutta hermostuneena unohdan sanoja tai lausun mitä sattuu.

Säästöjä toki on, ja Julian työllistyminen on lähestulkoon satavarmaa. Yhdenkin ihmisen palkalla tulisimme varmasti toimeen, mutta tarkoitushan tässä ei ollut lähteä kotirouvaksi. Niin, ja onhan meillä se satatonnia opintolainaa yhdessä. Eikä asiaa helpota sekään, ettei tarkkaa kaupunkiakaan ole vielä valittu. Kaikki riippuu pitkälti Julian työllistymisestä.

Ei sillä, että stressaan.

Mutta stressaan.

Tuesday, February 3, 2015

Kun Nina lähetystöön puhelimella soitti

Eihän tästä tulisi mitään kunnon seikkailua ilman vastoinkäymisiä. Ensiksikin tajusimme hiljan, että meidän NOA2 (eli hyväksytty I-129F viisumihakemus) erääntyy maaliskuun ensimmäisenä. Meillähän ei ole vielä kaikki paperit kasassa ja koska etanaposti, emme mitenkään kykene saamaan kaikkia papereita ajoissa ja varattua haastatteluaikaa. Tähän olisi voinut varautua kertaamalla tarkemmin, mitä niissä papereissa kerrotaan.

No, eikun selvittämään, että kuinka hyväksytylle hakemukselle anotaan lisäaikaa. Asian pitäisi olla yksinkertainen, soitan lähetystöön ja kysyn, että kenelle lähetämme anomuksen. Ensin soittaa Julia, puhelu ohjautuu pitkän valikkosodan jälkeen Indokiinaan puhelinkeskukseen, jossa luonnollisesti ei tiedetä viisumeista mitään. Sieltä luvataan palata asiaan parin päivän sisällä sähköpostitse. Ei nappaa.

Niinpä minä nohevana väitän, että kyllähän ne nyt täällä Suomessa asiat hoitaa tehokkaammin, anna minä soitan.

Ja kissanviikset.

Ensin laitan sähköpostia konsulaattiin, koska olen suomalainen enkä halua soittaa. He vastaavat sieltä parin päivän sisään, että hakemusta voidaan jatkaa neljällä kuukaudella. Kiva, mutta eiväthän he tiedä kuka minä olen, mikä hakemusnumero on ja kenen asialla liikutaan. Koska "voimme jatkaa" ei ole sama kuin "jatkamme", päätän soittaa puhelimella ja puhua elävän ihmisen kanssa. Luonnollisesti vain elävät kuolleet vastaavat sähköposteihin.

Pitkän valikkosodan jälkeen puhelu ohjautuu konsulaattiin. Puhelimen päässä ei kuitenkaan ole nettisivujen lupaama suomalainen virkailija, vaan saan käsiini jenkin. Aloitan reippaasti ilmoittamalla, että toivoin saavani puhua suomalaisen kanssa. Suomalaisia ei ole tänään töissä, pyrimme auttamaan parhaamme mukaan englanniksi. No ei kai siinä mitä, osaan englantia edistyneellä tasolla, ei pitäisi tuottaa ongelmaa.

Kohta olemme virkailijan kanssa umpisolmussa. Molemmat puhuvat samaa kieltä, mutta virkailija ei suurin surminkaan halua ymmärtää tilannettani (sanon useaan otteeseen, että hakemuksemme on Helsingissä ja minulla on ohjeet paketti 3:sen kasaamiseen, mutta tarvitsemme lisäaikaa hyväksytylle I-129F hakemukselle). Hän pyytää soittamaan Yhdysvaltain siirtolaisvirastoon. Selitän uudelleen, että USCIS ei enää hoida hakemustamme, koska se on sen jo hyväksynyt ja NVC on lähettänyt sen suurlähetystöön Suomeen. Virkailija ymmärtää, ettemme ole aloittaneet koko hakemusta. Virkailija luo minulle profiilia travel documents sivulle, ja saatuaan kaikki muut tiedot oikein (mm. passin numero ja syntymäaika), lähettää sähköpostin väärään osoitteeseen. Pitkällisen väännön jälkeen puhelun saldo on, että saan nettisivuillakin mainitun sähköpostiosoitteen Yhdysvaltain suurlähetystön viisumipuolelle ja kehoituksen olla heihin yhteydessä.

No minäpä laitan sähköpostia, pitkän ja virallisen hienon sähköpostin, jossa selitän tilanteen, annan henkilötiedot ja hakemuksen numeron ja kysyn, kuinka hakemukselle anotaan lisäaikaa.
"Hakemusta on jatkettu neljällä kuukaudella, no problem", vastaa suurlähetystö.
Pyydän kirjallisen varmistuksen ja uuden voimassaoloajan.
"Ei kirjallista varmistusta, näillä puheilla jatketaan", vastaa suurlähetystö.
En todellakaan tiedä kenen hakemusta on jatkettu, mihin asti on jatkettu ja kuka on jatkanut vai onko jatkettu ollenkaan.

Aorttani repeää ja päätän juoda toisen aamukahvin, kun kellokaan ei ole edes yhtätoista.