Thursday, April 2, 2015

No mitäs nyt?



Niin, suunnitelmia kannattaa tehdä siksi, että niitä voisi sitten muuttaa.
Tällä hetkellä pallottelemme Julian kanssa muuttopäivää. Haluaisin muuttaa toukokuussa, jolloin maksaisin säästöistä vain yhden kuun elinkustannukset (opintotukikuukaudet loppuvat, ja pidän parhaillaan töistä "lomaa" gradunkirjoitusta varten). Mutta syitä jäädä kesän loppuun saakka kuitenkin löytyy. Ne saattavat kuulostaa tosi tyhmiltä, kun tosirakkaus odottaa. Mutta kun tosirakkaus on odottanut 10 vuotta, niin muutama lisäkuukausi ei siinä enää paljoa paina.

Kesällä kun tapahtuu Suomessa kaikkea mukavaa ja kivaa, sää yleensä suosii (enemmän kuin Los Angelesia). Meidän suvulla on tapana kokoontua kaikkiin kissanristiäisiin pitkin kesää, ja muistan aiemmalta ulkomaankomennukselta, että sydämeni meni ihan sirpaleiksi kun en voinut olla näissä mukana. On valmistujaisia, pyöreitä vuosia ja sen sellaista. Niinpä olemme myös pyöritelleet ajatuksissa muuttoa vasta elokuulle. Viisumi vanhenee syyskuun 9. päivä, mutta haluaisin Yhdysvaltoihin vuosipäiväksemme elokuun 11. päivä.

Tällä hetkelle siis palloilemme muuttopäivän ja siihen liittyvien järjestelyjen kanssa. Voin aina ryömiä anomaan työtunnit takaisin pomolta ja uskon, että sieltä minulle irtoaisi taas tunteja joilla kattaisin ainakin yhden, kahden kuun vuokran (joskaan en muuta), opintolainaa on nostamatta. Kyllä mää pärjään jos oikein hammasta puren.

Toisaalta toukokuu on ihan pian ja polttelee vaan myydä kaikki kamat, pakata laukut ja lähteä lätkimään koko maasta, kohti seuraavaa elämänsivua.

Eli tälläistä täällä.
Joskus toivoisi, että oltaisiin vielä kuherruskuukausivaiheessa, jolloin olisi aivan päivänselvää, että viisumin saatuamme olisimme varanneet lennon seuraavalle päivälle ja ah-sitä-auvoa. Valitettavasti näin kymmenen vuoden jälkeen järki puhuu huomattavasti kovemmalla äänellä.