Wednesday, August 3, 2016

Käänteinen Suomi

ja aurinko helottaa joka päivä, niinkuin kuuluukin

Täällä on jo ties monetta viikkoa putkeen liian kuuma. Elohopea tapailee välillä +40 astetta, pääsääntöisesti yli +35, ja viileimpinäkin päivinä yli +30 astetta. Suomessa aina sanotaan, että ei saisi valittaa ja ei lämmin luita riko. Ei varmaan, mutta minä en ole ulkoillut viikkokausiin muuta kuin lyhyehkön n. 3 kilometrin lenkin iltaisin. Silloinkin saa varoa, sillä meidän alueella on viime aikoina tapahtunut kaappauksia ja väkivaltarikoksia. Meitä on onneksi aina kaksi plus koira, joten ihan kaikkein arkajalkaisimmat vihulaiset tuskin tunkevat iholle.

Suomessa on talvisin monesti liian kylmää tai tuulista ulkoilla talvisin. Nyt koen sitten senkin, että talvi onkin kääntynyt minun kesäkseni. Odotan innolla marraskuun lempeän helteisiä päiviä ja joulu- tammikuun sateita. Sataisipa joskus! Olisipa pilvistä joskus! Pääsisinpä ulos ja saisinpa jättää ilmastoinnin pois päältä! Sääthän on tyypillisesti pukeutumiskysymyksiä, mutta on kuulemma lainvastaista kulkea tuolla ulkona alasti. Siispä minä odotan. Suomessa odotan kesää ja täällä odotan talvea.



Ei ole tullut pahemmin kirjoiteltua. Elämme pääasiassa tasaisen tappavaa arkea. Patiolla kasvavat kaksi tomaattipuskaa ja yritämme opiskella, kuinka kurkku saadaan kukkimaan myös tyttökukkia. Läpäisin ajokokeen kirjallisen osan vain yhdellä virheellä (olisin antanut liikaa sakkoja, kun kysymyksessä vain turvavyötön matkustaja saa sakon) ja nyt pitäisi varata aika ajokokeeseen. Jostain syystä ajokoe hermostuttaa minua valtavasti, vaikka olen ajanut autoa kolme vuotta ja ajellut täälläkin jo jonkin verran. Täällä paikallisten ajotyyli on aika rentoa ja liikennesäännöt pätevät lähinnä silloin, kun poliisi sattuu olemaan paikalla. Niinpä minua vähän hermostuttaa, että jos ajankin turhan letkeästi ajokokeessa. Ehkä liian lähellä edellä ajavaa autoa, tai jarrutan liian tiukasti stop-merkille. Entä jos joudun käymään ajokokeessa monta kertaa? Noloa!

Töitä ei löydy ei kuulu. Valmistuin maisteriksi heinäkuun alussa, ja toivoin papereista olevan jotain iloa hakiessani hallinnolliseksi assariksi tai koordinaattoriksi. Yhden haastattelun sain. Se kaatui siihen, että työ olikin viikonlopputyötä (asiasta ei mainittu ilmoituksessa) ja tästä häkeltyneenä en osannut olla amerikkalaiseen malliin innoissani. Työhön palkattiin joku muu. Konsulin alaisuuteen en päässyt 61 hakijan joukosta. Muualta en ole kuullut pihaustakaan. Kotivaimona olo on toki aika rentoa ja tässä hullunmyllyssä sitäkin kaipaa, mutta CV:hen on kasvamassa iso aukko. En ole löytänyt alueeltani vapaaehtoistyötä, johon osaisin sitoutua. On myös myönnettävä, että tämä maahanmuutto on mennyt sen verran kuoppaisesti, että tällä hetkellä olen henkisesti aika finaalissa ja jatkuva torjutuksi tuleminen työnhakurintamalla on syönyt itsetuntoa.

minulla on vaan tämmönen taikamuki

Mistähän taikamuroista jenkit saavat ehtymättömän energiansa ja innostuneisuutensa ja positiivisen naivistisen asenteen? Pitää ostaa niitä.