Monday, March 28, 2016

Book of Mormon -musikaalissa

Valitettavasti jätin kamerani kotiin, joten luvassa ei ole kuvia! Vanhalla Nokialla huomiotaherättämättä näpsäisty sisäkuva ei ihan tehnyt teatterille oikeutta.

Pääsiäissunnuntain kunniaksi (no ei sentään, mitä nyt sattui samalle sunnuntaille) matkasimme Costa Mesaan Segerstrom Center for the Artsiin nauttimaan kulttuuripläjäystä. Book of Mormonia tuntemattomille ohessa lyhyt pätkä musikaalin avausnumerosta.


Nauroin aivan todella paljon, ja lopuksi heittäydyin niinkin epäsuomalaiseksi, että osoitin suosioni seisten. Tähän vaikutti ehkä se, että puoli teatteria seisoi jo standing ovationissa ja koska minulla oli ollut todella hauskaa, ajattelin heittäytyä tähän joukkohurmioon. Ja sitten istuimme alas ja kuuntelimme kolmeminuuttisen tv-shop pläjäyksen miten voimme lahjoittaa rahaa: kaikki käy, shekit, luottokortit ja autonavaimet.

Pähkinänkuoressa Book of Mormon kertoo kahdesta hyvin erilaisesta vastavalmistuneista amerikkalaisista mormoni-vanhimmasta, joiden lähetysmatka eli missio suuntautuu Ugandaan, Afrikkaan. Afrikankuvaukset uhkaavat vähän kaihertaa, mutta hyväksyn ne osaksi tarinankerrontaa, sitä paitsi pidän kärjistetystä ja stereotyyppisestä hömpästä toisinaan. Myös helvetti-kohtaus nauratti, vaikka se kestikin ihan piirun verran liian kauan.

Book of Mormon onnistuu pitämään mormonismia ja oikeastaan kaikkea uskonnollista dogmaa pilkkanaan ilman kyynistä pahansuopaisuutta. Punaisena lankana kulkeekin ajatus, että onko se nyt niin justiinsa jos sepitetään tarinoita taivaallisista ukoista tai Tähtien sodasta, jos  lopputuloksena on kuitenkin yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen hyvä ja tasa-arvo?

Mikäli nuttura ei ole näissä asioissa aivan tolkuttoman kireällä, niin suosittelen kyllä Book of Mormonia kaikille. Mielestäni musikaali ei pyri loukkaamaan uskovaisia tai uskontoja, vaikka veisteleekin niistä aika rankalla kädellä huumoria. Mielestäni esitys oli mahdottoman hauska ja nauroin huomattavasti useammin ja kovempaan ääneen kuin monissa muissa komedioissa. Teatterioloissa toki akustiikka vähän haittaa englannin ymmärtämistä, mutta loppupeleissä vaikutti katselukokemukseen hyvin vähän. Katsoisin uudelleen, 10/10.

Monday, March 21, 2016

Kevät ja patio

Haluan, että pihalla pörrää kolibreja, vaatii vaimo. Muistutan, että ei kolibrit pörrää tyhjällä pihalla, koska se olisi jokseenkin tyhmää olennoilta, joiden sydämen lyöntitiheys on 1260/minuutti ja joiden täytyy jatkuvasti olla etsimässä ruokaa, eikä puupoilemassa betonipihalla haaskaamassa henkeään 250 henkäystä/minuutti.


Kolibrifaktoista kuitenkin etenimme siihen, että nythän tosiaan on jo kevät, joten takapihalle uskaltaa istuttaa jotain ilman huolta siitä, että yllättävä halla veisi istutukset. Aloitamme luonnollisesti ihan tyhjästä, kun ei satu olemaan multaa tai kukkaruukkuja. Suomeen paluumuuttava toveri myi meille erittäin sopuhintaisen ruokaryhmän, ja ostimme paljun johon istutimme yrttipuutarhan... oikeasti yrttipuutarhan päällimmäinen käyttötarkoitus on, että minä käyn hipelöimässä laventelia ja tinjamia ja haistelen sitten käsiäni.

Nopea niksipirkka-säästövinkki: multaa säästyy, kun teippaat neljä maitopönikkää yhteen ja laitat vielä varmuudeksi muovipussin päälle ja laitat viritelmän tynnyrin pohjalle. Viritelmän päälle voi sitten laittaa toisen ruukun. Aikaa säästyy, kun ostat kiltisti ämpärin ja käännät sen katolleen, etkä virittele mitään maitopöniköitä pirkankiilto silmissä.


Nyt sopii grillata, kun voidaan istua eurooppalaiseen tapaan ulkona-- täällä Kaliforniassa kaikilla tuntuu olevan piha tai ainakin patio tai terassi, jonne ei IKINÄ mennä. Siis ei KOSKAAN. Siellä on pöytä ja tuolit, mutta ilmeisesti vaan koristeena. Istuttiin vaimon siskon todella laitetulla patiolla kahdestaan ja odoteltiin, josko muu perhe liittyisi joskus seuraan. Saatiin odottaa pari tuntia ja kuulla jälkikäteen, että oltiin kuulemma töykeitä kun istuttiin ulkona. Jumankekka suomalainen istuu ulkona jos aurinko paistaa. 

Meidän pihalta puuttuu vielä aurinkolöhötuoli lukemista varten (koska tasan luen ulkona jos sää sallii) ja joku aurinkovarjo, sillä iltapäivän porotus tuppaa olemaan vähän tukahduttava. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja kukapa estää istumasta ryhdikkäänä pöydän ääressä. Vaimon kolibrivaatimukset vaihtuvat bistro-valoihin.


Ollaan ajateltu istuttaa myös hyötykasveja, tomaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa. Oli minun vuoroni vaatia, joten ehdotin jotain kukkivaa puuta. Sellaista, mikä pärjäisin ruukussa, sillä meidän piha on vedetty betonille, enkä halua myöskään puunsiirtomaksua niskoilleni jos istutamme puun pihan ainoaan betonittomaan kulmaan.

Tällä hetkellä hengissä:
Basilika, tinjami, persilja, korianteri, rosmariini
Suunnitteilla:
tilli, tomaatti, ruohosipuli, kesäkurpitsa, paprika



Tuesday, March 8, 2016

Hääbudjetti, ja miten se vuotaa kuin seula

Ennenkuin mummot ja mammat pillastuu, niin kuvassa ei sitten ole valitsemani hääunelma (jonka raati tosin äänesti yksimielisesti ihan karmeaksi mummolaverhoiksi, mikä oli mielestäni kohtuuttoman jyrkkä arvio. Sitäpaitsi mekossa oli taskut!).

Kaikenlaisten suurempien remonttien ja kustannusrikkaiden juhlien kuten häiden järjestäjä varmaan tunnistaa ilmiön, jossa riittävän kauan tuhansia euroja maksaessaan muuttuvat satalukuiset kustannukset yllättäen pieniksi lisäkustannuksiksi. Kymmenlukuisia maksuja ei muista edes merkitä Excel-taulukkoon enää, seitsemänkymmentä on kuitenkin kolmeentuhanteen verrattuna aika vähän.

Myönnän olevani huono budjetoimaan. Henkilökohtaisia rahojani hoidan Thatchermaiseen tyyliin rautaisella otteella: eli mihinkään ei saa laittaa rahaa kiinni, rahat pitää säästää siltä varalta, että tulee vaikkapa lääketieteellinen pattitilanne. Paitsi, että sitten kun tämä lääkinnällinen tilanne osuu kohdalle, niin silloinkin säästetään (ai lääkärikäynti on 20 dollaria? No mutta jos en mene lääkäriin, niin eivät voi löytää minusta mitään vikaa ja säästyy vaikka miten paljon rahaa!).

Mutta entäpä sitten hääbudjetti. Mekko-ostoksille olisin tarvinnut talouskuria, sillä rahoistaan höveli vaimo ei pistänyt edes vastaan vaikka kolttu olikin yli budjetin. Sivalletaan siihen siis budjettiin vähän plussaa. Me pakanat emme kuulu kirkkoon, joten vihkitilastakin on maksettava. Höveli vaimo ei taaskaan pistä yhtään hanttiin, kun ilmoitan vihkipaikan maksavan 200 euroa; - Halpaa!, hihkuu vaimo. On se kai, jos vertaa vaikkapa meidän lentolippuihin.

Sormuksista oli myös tarkoitus säästää, mutta tiedän jo tarkalleen miten siinä tulee käymään: kävin jo vuosia takaperin ihailemassa erästä sormusta, jonka hinta ylitti tonnin ja joka jäi sillä(kin) kerralla kauppaan. Saan vielä tänä keväänä opiskelija-alennusta, ja totesinkin vaimolle, että kaipa me ostetaan se kallis vihkisormus minulle sen sijaan, että vaimo ostaisi uutta kihlaa hopeasormuksen tilalle. Yllättäen 800 euron sormusbudjetti menee täyteen yhdestä rinkulasta, laitamme siis budjettiin plussaa.


Olemme budjetoineet koristeisiin 90 euroa. Sillä hinnalla saa ainakin pari pompomia ja serpentiiniä. Tarkoitus tosin oli vuokrata valoja ja maljakoita, peilejä ja timantteja piti ostaa. Toisinsanoen olen jo sanonut vaimolle, että koristebudjettia jouduttanee hieman paisuttamaan. Ei kuulemma haittaa. Ehdotin, että säästämme kukissa.
- Ai eikö muka ollenkaan aitoja kukkia, kysyy vaimo todella pettyneellä äänenpainolla. Laitan budjettiin muutaman kympin kukkia varten, vaikka tiedän hääkimppujen yksinään liikkuvan satasen tienoilla. Mutta siinä sivussa kumpikin on sitä mieltä, että 350 euroa lienee ihan käypä hinta jos sillä vaan sellistin saisi häämarssia lurittelemaan. Ehkä onneksemme kukaan sellisti ei ole vielä tarttunut tähän tarjoukseen.

Lempivalokuvaajamme on todella kallis. Mutta todella hyvä. Ainakin meidän mielestämme. Niinpä leikkaamme pitkän loven budjettiin sellaisessa asiassa, jossa olisi voinut säästääkkin. Kuvat on kuitenkin ikuisia, vaimo muistuttaa. Ja huonot hääkuvat harmittaisi sitten kauheasti. Sitäpaitsi pidämme kuvaajasta. Muistutan, että hänen taksansa on tuplat mitä olin budjetoinut. Mutta hän on todella hyvä, vaimo painottaa. Nyt kun kerrankin saa hyvällä omallatunnolla laittaa rahaa haisemaan, niin laitetaan sitten.

- Ajattelin näitä hääkengiksi, vaimo ilmoittaa Nordstromissä. Hinta 79 dollaria. Ovat toki aitoa nahkaa, ja voisi pitää niitä muulloinkin kuin häissä. Samaan aikaan minä laitan kävelykenkäni takaisin hyllyyn, koska voin ihan hyvin kävellä lenkkareissa. En kiellä vaimoa. Se on liian herttainen kultaiset balleriinat sievästi jaloissaan. Osta pois. Laitetaan budjettiin lisää plussaa. Budjetin onneksi mukaan tarttuvat kuitenkin hieman huokemmat ja ehdottomasti sievemmät kengät.

En ymmärrä, miten tämä rautainen budjetti ei pidä sitten millään.

Disklaimeri: Vaikka budjetti venyy ja paukkuu, emme ole ajautumassa velkakierteeseen tai edes suureen taloudelliseen ahdinkoon juhlien takia, sillä johdan kaikkea muuta kulutusta niin rautaisella otteella, että tulee käsiin mustelmia.