Thursday, September 3, 2015

Niin vähän, niin paljon


Tässä on taas ehtinyt tapahtua hirveästi kaikkea, vaikka Skype-puheluissa Suomeen totean yleensä vain istuvani kotona ja siivoavani (mitä teenkin tolkuttoman paljon, koiran suomalaisesta-talviturkista-kalifornian-kesäturkkiin projekti tuottaa loputtoman karvapeiton kaikille lattiapinnoille). Siispä asiaan.


  • Sain käyttööni Julian perheeltä auton. En osannut kiittää näin hienosta lahjasta riittävän ylitsevuotavasti, täytyy varmaan koittaa paikata epäkohteliaisuuttani jollain viinipullolahjalla. Samalla minua yritetään kuumeisesti lisätä perheen kollektiiviseen vakuutukseen. Epäilen, ettei se onnistu ennenkuin todellinen perheside avioliiton kautta on solmittu.

  • Paikallista ajokorttia minulla ei muuten ole vielä! Periaatteessa saan ajaa oman maan kortilla niin kauan, kun viisumi on voimassa (ainakin jossain joku taho on näin väittänyt, älkää kuitenkaan uskoko ihan varmuuden vuoksi).

  • Hain viime viikolla sosiaaliturvatunnusta. Se meinasi mennä päin seiniä, sillä suomalaisessa virkatodistuksessani ei lue syntymäpäivää MISSÄÄN. Lopulta ojentelin heille passit, osoitin virkatodistuksen sotun täsmäävän passini ja ajokorttini sotuihin. Heltyivät, eivät kai halunneet tehdä rutiiniasiasta vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla. 

  • Haimme samalla viikolla avioliittoluvan (marriage license). Kentuckyn uutisia lukiessa minua vähän hirvitti, josko meille ei myönnetäkkään lupaa. Olin jo lähtökuopissa nostamaan yleistä raivoa sekä uhkailemaan virkailijaa Suomen lähetystöllä (ei liity mihinkään) ja oikeustoimilla Suomen käräjillä (ei luonnollisesti olisi edes mahdollista). Ei kuitenkaan tarvinnut, vaan saimme luvan tarkistettuamme, että antamamme tiedot oli kirjoitettu oikein. Lupa haettiin Norwalkin isolta toimistolta, eikä tarvinnut jonottaa puolta tuntia kauempaa (edessämme ollut pari ei ollut noudattanut ohjeita, joten heillä kesti ja kesti).


Seuraavaksi pitäisi sitten mennä naimisiin. Olemme molemmat ehkä hieman pettyneitä omaan kykenemättömyyteemme kauasnäköisyyteen, sillä emme suunnitelleet mitään etukäteen. Näinollen mitään hääjuhlaa ei tulla järjestämään, vaan käydään laittamassa nimet paperiin ja sillä kiitos. Eipä sillä, että kummallekkaan mitkään prinsessahäät olisi olleet unelmissa, mutta nyt kun hätä on kädessä niin olisi ehkä toivonut, että oltaisi järjestetty edes jotain pientä. Ensimmäistä kertaa naimisiin mennään kuitenkin vain kerran.

No, ollutta ja mennyttä.

vähän niinku nää stanan muurahaiset, jotka myrkytettiin viikolla 2.

No comments:

Post a Comment