Saatuani kirjallisen ajokokeen kunnialla suoritettua pitikin sitten tarttua härkää sarvista ja varata aika ajokokeeseen. Päätin, että en enää matkusta puolen tunnin päähän Whittieriin, vaan varasin ajan paikalliseen West Covinan DMV:hen. Sitten "unohdin" koko asian, eli pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta ajokoetta. Minulla on tapana hermoilla todella paljon, jos tiedän, että minua testataan.
Ajokokeen päivänä hajoilin koko aamupäivän, sillä minua jännitti. Aika monet suomalaiset ovat valittaneet, etteivät läpäise koetta ensimmäisellä kerralla ja kuinka DMV:n tarkistajat kiusaavat maahanmuuttajia. Minunhan piti tämä ajokoe suorittaa jo vuosi sitten, se oli ekana hoidettavien asioiden listalla. Minua myöskin nolotti, sillä anoppi oli sanonut jo vuosi sitten, että tämä kannattaa tehdä heti. Niinpä minä nohevana miniänä soitan vuoden kuluttua, että nyt olen menossa ajokokeeseen ja tarvitsen esiliinan itselleni. Pisteet kotiin. Onneksi anoppi ei maininnut asian viivästymisesti ja yritti lohduttaa, että ajan paremmin kuin tyttärensä eikä häntä pelota minun kyydissä ollenkaan. Ystävällisesti valehdeltu!
DMV on tunnetusti hitaanlainen laitos, joten vaikka aikani oli varattu kello 15:20, olin paikalla 15:05, ajokokeeseen pääsin jotain kello 16:15 aikoihin. Luojan kiitos anoppi ehti neuvoa minulle käsimerkit, sillä niitä en enää muistanut. Niinpä nohevana esittelin vilkun toimintaa ja osoitin mistä namikasta menee valot ja mistä hätävilkut ja sitten meinasi mennä sormi suuhun ja hikikarpalot kihosivat ohimoille.
- And then the defroster (näin kuulin)?
- Pardon?
- The defogger.
- ... I don't know what that is. Do cars even have that? What does it do?
Kyseessä oli siis etutuulilasin lämmitin/puhallin. Tästä ei onneksi merkattu virhettä, koska tiesin kyllä missä se on kunhan ensin sain selvää, että mistä on kysymys. Sitten piti lähteä ajamaan. Ajoin yltiövarovaisesti ja tästä minulle merkattiinkin pari virhettä (driving too slow), sen lisäksi että unohdin pyöritellä päätä aina kaikkia peilejä tarkistaessani, joten minulle merkattiin peräti kahdeksan virhettä (not checking traffic). Loppujen lopuksi selvitin kokeen kahdellatoista virheellä, kun 15 saa olla. Kiitos pelsepuuppi tästä!
Itse koe ei ollut erityisen vaikea, ajelimme pääsääntöisesti residential alueilla, enkä joutunut esittelemään kolmen pisteen käännöstä tai taskuparkkia. Peruuttaessa ilmeisesti tein jotain väärin, en tosin ymmärrä mitä. Vaikka tarkastaja ensin väitti, ettei aio puhua kokeen aikana, hän alkoi kuitenkin jutustella hyvin pian niitä näitä. Kyseli Suomesta, ja vaimosta ja mitä itse teen täällä Yhdysvalloissa. Hän kertoili omasta Ebay-sivubisneksestään ja miten aikoo jäädä 12 vuoden päästä eläkkeelle, juttelimme vähän työllistymisestä ja vitsailin siitä miten olen kauhea pelkääjänpaikan kakkoskuski (valitan aina vaimolle liian ärhäköistä kaistanvaihdoista).
Sain nuhteet varovaisesta ajotyylistä, sillä hitaasti ja varovaisesti ajaminen voi johtaa paikallisen väestön rattiraivoon ja se voi olla minulle itselleni jopa hengenvaarallista (tyypillistä amerikkalaista retoriikkaa). Yritin selittää miksi hidastin koulualueella (lapsia ei ollut välittömästi näkyvissä, mutta koulun edessä oli paljon autoja parkissa, joten minun logiikallani lapsia olisi ihan hyvin voinut olla syöksymässä tielle yllättäen). Tämä kelpasi selitykseksi, mutta sanoin silti harjoittelevani itevarmempaa ajotyyliä. En kertonut, että toinen syy miksen kiihdyttänyt nopeasti liikenteen tahtiin oli se, että säikähdin eteen kurvannutta poliisiautoa, koska poliisiauto = välitön stressireaktio teenköhän jotain laitonta nyt tulee sakot apua auttakaa.
Vielä tiskin kautta hakemaan väliaikainen ajokortti ja soronoo, se oli siinä.
Juhlistimme tilaisuutta hampurilaisilla The Habitissa ja kakuilla 85C Bakerysta.
No comments:
Post a Comment