Saturday, April 22, 2017

Green Card

Oho. Hups. Sain odotetun AOS-prosessin loppuun jo tammikuussa ja Green Card kolahti postilaatikkoon tammikuun 17. päivä (kiitos luomakunnan kosmiset voimat). En kuitenkaan näemmä muistanut palata blogiin aukaisemaan näitä hakuprosessin viimeisiä pitkiä metrejä.

Joulukuussa kirjoittelin, kuinka nakkelin USCISia kaikilla mahdollisilla välineillä, mitkä minulla vain oli käytössäni. Kongressiedustajan nakitin maahanmuuttoviraston perään, ja soittelin sinne itsekkin. Sitten annoin itselleni pari viikkoa lomaa, vietin joulun SUOMESSA (oho en kertonut tästäkään?), ja uuden vuoden jälkeen aloin viskoa maahanmuuttovirastoa uudelleen puheluin. Soitin pariin otteeseen kysyäkseni ovatko he saaneet vastineeni (uusitun terveystarkastuksen), jonotusaika vaihteli neljästä tunnista kymmeneen tuntiin. Minulle soitettiin takaisin, mutta virkailija langan päässä oli syönyt aamiaiseksi sitruunakorin ja työntänyt toisen mokoman kehonsa aukkoihin. Heidän järjestelmässään ei näkynyt, että he olisivat vastaanottaneet mitään. Soittamalla asiat eivät siis selvinneet, täti puhelimen päässä käskee joko luottamaan, että postitoimisto on toimittanut kirjeen perille (en helvetissä), tai menemään paikalliseen virastoon selvittämään asiaa.

Niinpä aloin kärkkyä InfoPass aikaa viraston nettisivuilla. Nämä maahanmuuttovirkailijan nenäkkäin tapaamisajat ovat haluttuja, joten niitä ei yleensä näe vapaana. Sivustoa on päivitettävä viiden minuutin välein peruutuspaikkojen toivossa. Eräänä maanantaina olin sitten päivittelemässä sivua kello 9 aamulla, kun sinne pamahti vapaa aika. Samalle päivälle. Kello 11:30.

Meiltä keskustaan ajaa noin 45-60 minuuttia, eli minulla oli puolitoista tuntia aikaa kerätä kaikki ikinä lähettämäni lippulappuset, soittoajat, kirjeet, todisteet ja itseni kasaan, sekä käyttää koira ulkona. Epäröin hetken, mutta totesin, että tämä asia selvitetään nyt eikä myöhemmin. En ollut koskaan ajanut keskustaan, mutta sain onneksi napattua itselleni kyydin. Meikkiä naamaan-- hups, nyt tulee stressikramppi vatsaan enkä ole varma jäänkö henkiin. Itkien printtaan sängyn vieressä kuitteja ja sähköposteja. Kramppi menee onneksi särkylääkkeillä ohi ja olen onnistunut vääntämään itseni ihmisen näköiseksi. Siistit vaatteet päälle ja hymy perseeseen. Harjoittelen automatkan ajan päässäni tiivistelmää tapahtumaketjusta (milloin hain, milloin olen soittanut, milloin sain kirjeen, milloin vastasin kirjeeseen) sekä tiukkoja mutta asiallisia kysymyksiä (mitä nyt tapahtuu, miten voin saada selvää missä hakemukseni on, oletteko saaneet vastineeni lähettämäänne lisätodistepyyntöön).

Virastolla mennään ensin lentokenttätyyliseen turvatarkastukseen, jossa työntekijöitä ei ilmeisesti kiinnosta onko sinulla pyssy piilossa takintaskussa vai ei. Kiltisti kuitenkin esittelen tympääntyneille työntekijöille maallista omaisuuttani. Sitten luukulle vuoronumeroa hakemaan. Ihmettelen miten ihmiset edelläni ovat tulleet virastoon ilman minkäänlaista henkilöllisyystodistetta tai ajanvaraustositetta, kun tositteessa kuitenkin lukee kissankorkuisin kirjaimin, että tosite ja henkkarit on oltava. Saan vuorolipun, menen istumaan. Varattu aikani kello 11:30 tulee ja menee. Työntekijät ovat kai lounaalla.

Sitten minut kutsutaan joskus kello 12 jälkeen luukulle. Virkailija on mitä herttaisin nainen, hän ihastelee käsilaukkuani ja minä esittelen kronologisesti organisoitua paperinivaskaani ja selitän, miksi olen paikalla. Virkailija tutkii järjestelmää ja pahoittelee, sillä he ovat ilmiselvästi möhlineet koko jutun ja syy ei ole minun. Tavaamme aikajanaani ja kronologisesti järjestettyä paperinivaskaa. Hakemukseni on sähköisen järjestelmän mukaan Arizonassa, eikä Los Angelesin toimisto olisi saanut vastata jättämääni selvityspyyntöön joulukuussa, kun hakemus ei edes ole heillä. He eivät ymmärrä miksi minulle lähetettiin lisätodistepyyntö Louisianasta, eikä kyseistä pyyntöä (tai siihen saatua vastausta) ole merkattu järjestelmään lainkaan. Asiaa tutkitaan, siihen liittyy toinenkin virkailija ihmettelemään.
- Never seen anything like this, toteaa virkailija. Sepä kiva?

Koko toimituksen ajan minulle ollaan kuitenkin erittäin ystävällisiä ja empaattisia ja korostetaan, että olen joutunut odottamaan aivan liian kauan ja he ymmärtävät miksi olen ahdistunut. He lähettävät selvityspyynnön puolestani oikeaan virastoon (normaalisti minun pitäisi tehdä se itse, mutta he sanovat, että ovat sössineet tämän puolestani niin vähintä mitä he voivat tehdä on lähettää selvityspyyntö puolestani) ja vakuuttavat, että olen tehnyt kaiken aivan oikein eikä minulla ole mitään hätää. Kiitän heitä, oloni on vähän parempi. Hakemukseni on muuten reissannut ainakin Floridassa, Michiganissa, Louisianassa sekä Arizonassa.

Saan soiton kongressiedustajan toimistosta. He vahvistavat, että vastineeni lisäselvityspyyntöön on vastaanotettu Louisianassa. No, selvisi sekin.

Muutaman päivän kuluttua saan vastauksen selvityspyyntöön, jonka virkailijat laittoivat puolestani. Siinä luvataan, että hakemukseeni saadaan päätös seuraavan 30 päivän kuluttua. Olen skeptinen. Nämä ovat yleensä sellaisia "no jotain ehkä tapahtuu tai ei tapahdu" kirjeitä.

Reilun kymmenen päivän päästä status muuttuu sähköisessä järjestelmässä "Approved" ja sitten "Your Card is in Production".
Halle-helvetin-luja!

Ja näin tämä kahden vuoden conditional green card rumba saa loppusointunsa ja viimeisen viipyilevän nuotin säestyksellä vihreä korttiläpyskä tervetulokirjeineen kolahtaa postilaatikkoon.

Aikaa koko toimitukseen meni 445 päivää.

5 comments:

  1. On se prosessi. Onnea kortista!

    Jännä juttu toi lisäselvityspyyntö. Meillähän yksi lapsista sai lisäselvityspyynnön jostain ihan toisesta toimistosta sen jälkeen, kun yksi toimisto oli jo myöntänyt kortin. Silloin pohdittiin jonkun laki-ihmisenkin kanssa, että pitääkö siihen vastata, mutta yleinen konsensus oli, että ei. Ja sit myöhemmin tuli kirje, että hakemus on keskeytetty. Mut kortti siis oli jo. Ei olla vielä yritettykään matkustaa maasta ulos ja joskus siis mietin, miten tuon lapsen kävisi rajalla.

    ReplyDelete
  2. Jes! Paljon onnea uudelle vihreälle läpyskälle ja sen omistajalle! Aikamoinen prosessi tosiaan on ollut. Hyvin oot ollut tiukkana toimistolla ja kongressiedustajillekin ;)

    ReplyDelete
  3. Voi vitsi! Onnea tosi paljon! Varmaan helpotti mieltä. Meille tuli aikanaan myös RFE mutta en muista oliko se samasta toimistosta. Aika erikoista sähläämistä kyllä... mutta ei kylläkään valitettavasti mitään uutta. Onneksi nyt saat rentoutua ja unohtaa tän sählingin.

    ReplyDelete
  4. Kuulostaapa kyllä aikamoiselta väännöltä! Mulla ei ole mitän kokemusta green cardeista, ei edes golfkentältä mutta nostan hattua suorituksesta :)

    ReplyDelete
  5. Siistiä, paljon onnea pitkän projektin nujertamisesta!

    ReplyDelete