Kalifornian huippukukinta

Hei vaan sun heiluvilles. Ei niin paljon pahaa, etteikö myös jotain hyvää. Tänä vuonna on satanut ennätysmäärän, Orovillen padon ylijuoksutusvalli meinasi murtua ja ympäri Kaliforniaa hukuttiin tuon tuostakin veteen. Mutta nyt kun sateet ovat hellittäneet ja kevätkin alkoi virallisesti 21.3., niin olemme saaneet nauttia myös aavikkoilmaston ihmeestä: Kalifornian tuliunikot ja monet muut kukat kukkivat täyttä häkää ja parhaimmillaan kukkaketo jatkuu horisonttiin asti.

Mekin käytiin katsomassa tätä huippukukintaa, tosin hieman meitä lähempänä, Walker Canyonissa Elsinore-järven kupeessa (ja ei sitten älytty käydä siellä järvellä? Urpot.) Ei oltu myöskään ainoita, jotka olivat päättäneet tätä ihmettä käydä katsomassa, vaan kukkuloiden rinteet olivat pimeänään milloin mitäkin muotibloggaajaa ja lapsiperhettä kameroineen. Mut ei se mitään, koska minäkin olen paikalla mukatärkeine kameroineni, niin sekaan vaan.

Paikalla myös palokunta, ambulanssi, sekä jäätelöauto.

Ekspeditio katkesi vähän lyhyeen, kun matkakumppaneille tuli kuuma ja väsymys. Mutta ehdittiin silti kiipeillä vähän kukkulan laelle ja sitten rämpiä kinttupolkua samaisen kukkulan jyrkännettä alas. Milka kulki milloin kenenkin käsissä, mutta jyrkimmät ja vaikeimmat kohdat minä otin piskin taluttimen itselleni. Kun on omistanut koiran yli seitsemän vuotta, on jo ihan tottunut tulemaan kivikkoisia mäkiä alas esimerkiksi turvallaan laskien. Eikä se tämmöisessä moottorisahalla veistetyssä naamassa paljoa paina jos tuleekin haukattua vähän kivikkoista törmää. Selvisimme kuitenkin kunnialla alas kiviseen hiekkasolaan.

Koska rinteet olivat pimeänään ihmisiä ja keskipäivän aurinko porotti armottomasti kaikki vasemmalla kädellä räpäistyt kuvat puhki, luovuin matkablogin arvoisten mestarikuvien haaveesta ja otin lopulta vain muutaman julkaisukelpoisen otoksen. Kukkameret olivat onneksi huikaisevan kauniita katsella ihan paikanpäällä ja läsnä. Olkoonkin, etten nyt saanut vasemmalla kädellä otettua sitä seuraavaa National Geographicin kansikuvaa.

Kalifornian tuliunikkoja

Muut kuvaa kukkaketoja ja minä rajaan ne tahallaan pois?

Tuliunikkoja, joo joo, mutta entäs nää violetit mitkälie hapsukukat?

Huippukukinnan ennustetaan kai jatkuvat jopa toukokuulle mikäli vettä vähän ripsii ja sää pysyy viileämpänä (eli vaivaiset +28 astetta päivisin ilmeisesti?), joten kynnelle kykeneviä suosittelen lähtemään katsastamaan lähiseudun kukkaketoja. Muutenkin olen tänä vuonna ilahtunut, sillä monet puut ja puskat joiden en tiennyt edes kukkivan tekevät nyt raivokkaasti kukintaa. Meidän talon kulmalla kukkii joku tuomensukuinen puska. Käyn siellä nuuhkimassa pois pahinta koti-ikävää. Myös jonkinsortin kuusama kukkii ihanine tuoksuineen nyt. Eli jos oli rankkasateista paljon harmia, niin on niistä ollut myös iloa.

Kukkaisia terveisiä vaan kaikille lukijoille ja pahoittelen venyvää julkaisutaukoa!