Ninni ja neljän tunnin hammaslääkärireissu

Minä olevinaan hoidatin kaikki hampaat kuntoon ennen tänne muuttoa, mutta eihän tällaiset suomalaiset superpaikatut hampaat kelpaa täkäläisille hammaslääkäreille. Ilmeisesti negatiiviset hammaslääkärikokemukset ovat ulkosuomalaisten peruskauraa, mutta lisäänpä tähän soppaan likaisen lusikkani. Kärsin ajoittain poskihampaan jomottamisesta ja vihlonnasta, josta olen valittanut hammaslääkärilleni kerta toisensa jälkeen ilman, että asialle tehdään mitään (tai korkeintaan suositellaan etuhampaiden oikaisua ja valkaisua kosmeettisista syistä).

Niinpä menin taas. Hampaan jomotus on loppunut jo ajat sitten, eli johtui varmaan hampaiden kirskuttelusta. Ahdistuneena syyllistyn kirkustteluun, kuulemma öisin rouskutan hampaita niin, että kipinät sinkoilevat. En usko, ennenkuin nään. Silti ajattelin käydä legoja esittelemässä ja kertomassa lekurille, että mikä vaivaa. Otetaan noin kymmenkunta röntgenkuvaa.

Suomessa ei tyypillisesti räpsitä kuin yksi paneelikuva koko kalustosta, mutta täällä otetaan yksittäiset kuvat niin, että suuhun pistetään mikälie lyijyläpyskä taustaksi. Harmillisesti tämä lyijyläpyskä on sellainen, että se pistää yökkäysrefleksini välittömästi töihin. Kuvia ei yleensä saada otettua kunnolla, jos lainkaan. Niinpä saan kakoa ja pärskähdellä ja hengittää ahditusneesti nenän kautta samalla, kun otetaan noin kymmenen kuvaa, joista suurin osa on tärähtäneitä. Tässä on toinenkin ongelma: meidän hammaslääkärin klinikka on omituinen avoklinikka, eli hoitohuoneet on erotettu toisistaan kaapein. Joo, ei seiniä, ei ovia, ohuet kaapistot vain. Niinpä röntgenistä saavat tujauksen kaikki muutkin hoitotiloissa olijat. Ilmeisesti tästä ei pääsääntöisesti potilaille ole vaaraa, yhden röntgenkokeen säteilyvahvuus vastaa noin yhtä päivää ulkona auringossa. Mutta entäpä hoitohenkilökunta, jotka vailla suojavarusteita räpsivät röntgenillä päivät pääksytystään?

Syy tähän röntgensateeseen lienee vakuutuksissa. Suurin osa vakuutuksista ilmeisesti korvaa röntgenkuvat sataprosenttisesti, joten klinikka lypsää niillä mielellään rahaa. Käyn näyttämässä poskihammasta muuten neljä kertaa ennenkuin lääkäri toteaa, että eihän hän näille mitään voi, niihin on tehty juurihoito eikä hän voi sellaisia hampaita hoitaa. Tämä olisi voinut ehkä selvitä jo ensimmäisellä kerralla, eikä vasta neljännellä.

Ilmenee kuitenkin muitakin ongelmia, eräässä hampaassa on syvälle lohjennut reikä ja siihen halutaan laittaa kruunu. Ensin rimpuilen vastaan, sillä kauhistuttaa ajatus muutoin terveen hampaan kiilteen sorvaamisesta pois ja päälle laitettavasta tupesta. Lueskelen kruunun hyödyistä ja haitoista pari viikkoa, ennenkun suostun toimenpiteeseen. Tässä välissä olen jo vaihtanut hammaslääkäriä, sillä klinikan henkilökunta on huomannut, etten tule mieslääkärin kanssa toimeen. Ihan kiva. Naislääkäri on lähes kuin suomalainen! Hän on töykeä ja töksähtelevä, mutta ei kuitenkaan parjaa huonoja hampaitani. Mieslääkäri oli kuulemma ohjeistanut vaimoani, että hänen pitäisi vahtia minun suuhygieniaani. Vaimo loukkaantui minun puolestani ja suuttui niin maan perkeleesti, sillä meidän hampaiden harjaus- ja lankausrutiinimme on identtinen ja minun haperot hampaani eivät johdu yrityksen puutteesta. Minä taas olen tottunut inhottaviin ja mäkättäviin hammaslääkäreihin, jotka syyttävät limpparinjuonnista (juon harvoin) ja harjaamattomuudesta (unohdan hyvin harvoin) joka kerta.

Minulle on varattu aika kello 10 ja totutusta poiketen en joudukkaan odottamaan puolta tuntia vaan pääseen sovittuun aikaan hoitohuoneeseen... tai siis avotoimistoon? Istun odottamaan, hampaat tarkastetaan. Samaan aikaan klinikalla on hoidettavana mies, jonka ientulehdus on niin pahana, ettei häntä voida juuri nyt auttaa, sekä paappa, jonka tekareita sovitellaan (eivät tunnu sopivan), kuluu noin 45 minuuttia ja potilaiden yksityisyydensuoja on romukopassa. Aikani odoteltuani minulle tuikataan puudukepiikki, ja puutumisen ajan lääkäri hoitaa taas muita potilaita. Seuraan silmä kovana, että lääkäri vaihtaa varmasti puhtaat sormikkaat aina tullessaan luokseni. (Vaihtaa, hyvä). Otetaan muotit hampaista. Kuluu vartti tai vähän yli.

Sitten aletaan porailemaan. Minua jännittää, mutta onneksi ei satu. Hammashoitaja (mikä hän on, teknikko?) sohii imurilla kitalakeen ja nieluun kipeästi, mutta jään henkiin. Puudutteen laitosta on kulunut puolitoista tuntia ja hammas on "porattu lähes valmiiksi, täytyy vaihtaa poraa kun mennään lähelle juurikanavaa". Okei, cool cool. Mutta nyt lääkäri katoaa taas toisen potilaan luokse ja minä odotan pumpulituppo suussa, että porausta jatketaan. Kuluu 45 minuuttia. Puudute on lähes kokonaan hälvennut kun lääkäri palaa sorvin ääreen (kirjaimellisesti) ja jatkaa poraamista, käsin raaputtamista ja happogeelin laittamista.Hammas on jo toipunut puudutteesta, tuntuu ikävältä, mutta ei varsinaisesti satu. Koska suuni on täynnä laitteita ja sormia en voi kertoa, että puudute on loppu ja tuntuu ikävälle. En toisaalta myöskään viitsi, jos ollaan jo loppusuoralla ja pääsen kohta pois.

Ei kuitenkaan olla. Kruunun laittamista varten ikeniä on venytettävä, jotta kruunu menee ikenen alle. Siedän kyllä venytysnauhojen laiton (se sattuu), mutta sitten alkaa aivan törkeä särky, kuin hammasta puristettaisiin tulisilla pihdeillä. Puudute on loppunut kokonaan. Kuuntelen kipua 15 minuuttia (kyynelehdin salaa) kunnes tuskainen ilmeeni ilmeisesti huomataan ja lääkäri kysyy onko kaikki OK. On, paitsi mitä nyt sattuu ihan helvetisti. Oma vikani kun en maininnut aiemmin, lääkäri kuitenkin pahoittelee ja tuikkaa uuden puudutteen. Onneksi osuu oikeaan hermoon (ja hermo iskee tulta ja salamaa) ja kipu hälvenee puudutuksen tehottua. Otetaan tynkähampaasta uusi muotti, ei onnistu, otetaan toinen, sorvataan hammastuppi loppuun (se tippuu kaksi kertaa lattialle. Toivon, että se desifioidaan ennenkuin se laitetaan suuhun) ja vihdoin sementoidaan tuppi hampaaseen. Kello on 14:00. Olen istunut hammaslääkärin tuolissa neljä tuntia toimenpiteessä, jonka ei pitäisi viedä puoltatoista tuntia kauempaa. Pääsen vihdoin kotiin. Saan ilmeisesti haittareaktion puudutteesta, sillä nukun koko loppupäivän.

Vaimo sanoo, että tämä sirkus saa nyt riittää ja etsimme uuden hammaslääkärin.
Harmi vaan, sillä minun on palattava hakemaan lopullinen kruunu hampaaseen kahden viikon päästä.

Eikä sille särkevälle poskihampaalle ole vieläkään tehty mitään.