Elämme jälleen vuoteni kohokohtaa, joulunaikaa. Rakastan kaikkea joulua, joululauluja, jouluherkkuja, joulukoristeita, joulupaketteja, joulukukkia, joulujoulujoulu! Tänäkään vuonna emme päässyt Suomeen perheeni luokse, mutta onneksi posti kuljetti (sievoiseen summaan!) joululahjat perille. Voimme ainakin näin osallistua joulunviettoon. Toki soittelemme myös näköpuhelun aattoaamuna.
Jännityksellä seurasin perheeni lähettämää pakettia, kun se ensin hävisi viikoksi matkalla Yhdysvaltoihin, ilmestyi New Yorkiin, katosi taas viikoksi ja sitten ilmestyi yllättäen postimiehen matkassa etuovelle. Ja hyvä niin, sillä olenkin odottanut postimiestä, jotta saisin ojentaa hänelle joulukortin ja pienen lahjan. Hän on kuitenkin maailman paras postimies.
Meidän joululahjamme kulkivat Suomeen ennätysajassa, liekkö meni viikkoakaan.
Latvatähti ei perustanut suorista linjoista, annamme sen rauhassa sojottaa.
Joulukuusi hankittiin jo joulukuun ensimmäisellä viikolla, sillä radiossa puhuttiin joulukuusipulasta ja alati nousevista hinnoista. Tänä vuonna tuimme pienempää toimittajaa ja ostimme kuusemme talomme läheltä olevalta yksityisyrittäjältä. Hän on kuulemma myynyt kuusia jo 36 vuotta. Hienon kuusen saimmekin, kaikki heidän kuusensa olivat kauniin tuuheita ja tasaisia!
Joululauluja olen kuunnellut jouluradio.fi:stä koko kuukauden. Iloisesti vaihtelen kanavaa mielialan mukaan, Happy Holidays -kanava soittaa puhtaasti englanninkielisiä viisuja. Tosin tänä vuonna suomalaiset mollivoittoiset vollotukset saivat minutkin jo vähän herkistymään, etenkin iki-haikea Sylvian joululaulu.
"Sen vertaista toista en koskaan mä saa
On armain ja kallein
Mun ain Suomenmaa"
Joulukoristelut aloitettiin myös hyvissä ajoin, sillä vietimme ihanien työkavereiden ja heidän puolisoidensa kanssa rennot pikkujoulut jo joulukuun 2. päivä. Söimme hyvää ruokaa ja pelasimme seurapelejä rempseästi nauraen. On mukavaa, että ympärille on muodostunut pieni verkosto ystäviä, sillä heidän löytäminen näin kaukana kotoa ja aikuisella iällä ei ainakaan itselleni ollut helppoa. Onkin hyvä olla kiitollinen ja onnellinen!
Toki jouluihmisen joulukoti oli koristettava asianmukaisesti. Kuitenkin koristelaatikoita lajitellessa tulin huomanneeksi, että koristeet tuntuvat vuosi vuodelta lisääntyvän ja nyt onkin herännyt huoli, mitkä koristeista jatkavat elämäänsä Suomessa. Tarkoitus kun kuitenkin olisi muuttaa "takaisin kotiin" parin vuoden sisällä. Ainakin nämä turkaisen söpöt metsäneläimet saavat tulla mukaan!
Joulua on tarkoitus viettää tänä vuonna vain kahdestaan. Julialla on valitettavasti aattona vielä töitä, joten valmistelen meille jouluaterian keskenäni ja nautimme leppoisesta jouluaatosta lahjoja avaten ja elokuvia katsellen glögeineen ja pipareineen. Tein piparitaikinan omalla ohjeellani ja glögit on jälleen haettu Ikeasta. Odotan jo hipsuttelua villasukkasillaan.
Hyvää joulua itse kullekkin säädylle!
ihania noi metsäneläimet sun kuusessa! ja kiva kuulla että oot löytänyt kaveriporukkaa. se on oikeesti tosi vaikeeta aikuisena ulkomailla... mitä sun koiralle kuuluu, ois kiva nähdä kuvia hänestä taas :-)
ReplyDeletePitääkin muistaa kuvata tuota karvapalloa, sain joululahjaksi uuden linssinkin kameraan! Hyvää koiralle kuuluu, ikä ei vielä kummoisesti paina ja onneksi niin. Meidän käy monesti sitä kyllä sääliksi, Milka kun tykkäisi kauheasti uimisesta ja täällä ei ole mitään paikkaa, jossa saisi luvan kanssa ja turvallisesti uittaa. Merestä se ei tykännyt yhtään, pelkäsi vaan pauhaavia aaltoja. Toinen murheenkryyni täällä meidän asuinalueella on laittomat ilotulitteet, joita paukutellaan isompien ja pienempien ilojen kunniaksi. Ilotulitteista Milka nimittäin ei tykkää.
DeleteJa ihan totta, kavereiden löytäminen ulkomailla ja aikuisena on vaikeaa! Nytkin suren, kun osa työkavereista on jo muuttaneet ja osa muuttaa tänä vuonna kuka minnekkin. Jään uudelleen yksin! :(
Jee, Milka-sisältöä ja kuvia odotellessa :-) Harmi jos sun kaverit muuttaa, mut ehkä niitä löytää sit lisää myöhemmin. Mä oon vihdoinkin ite hyväksynyt sen et (varsinkin ulkomailla asuvana) kavereita tulee ja menee, ja ennen kaikkee se et vaik jonkun kanssa ei pitäis yhteyttä myöhemmin kun ne vaikka muuttaa pois, niin se ei tarkoita etteikö meidän ystävyys kaveruus ois ollut sen arvoista tai totta. Mä monesti tunsin epäonnistuneeni jos en solminut kaveruuksia jotka kestää vaikka muuttojen yli, mut nyt oon todennut et se on vaan osa elämää ja samalla kun jonkun kanssa etääntyy, niin sit tapaa myöhemmin muita ystäviä joiden kanssa viettää aikaa sen aikaa kun sitä kestää. Ja et se on ihan OK et ei olla sydänystäviä koko loppuelämää vaan vaan tietyn hetken.
DeleteMä monesti myös mietin et jos ei ois tota tyttöystävää pyörimässä niin tulis ehkä useemmin lähettyä kokeilee vaikka uusia harrastuksia tai menemään jonnekin Meetup tyyppisiin tapahtumiin missä vois tavata uusia kavereita. Mut nytten sit vaik ei oo oikein kavereita ainakaan töiden ulkopuolella, niin silti ei kuitenkaan oo ihan yksin ja yksinäinen kun puolison kanssa voi viettää aikaa, niin epäsosiaalisena introverttina on sit iso kynnys lähtee mihinkään verrattuna kun oli uutena uudessa maassa ja ilman ketään.
mitä sulle kuuluu?
ReplyDelete