Hääbudjetti, ja miten se vuotaa kuin seula

Ennenkuin mummot ja mammat pillastuu, niin kuvassa ei sitten ole valitsemani hääunelma (jonka raati tosin äänesti yksimielisesti ihan karmeaksi mummolaverhoiksi, mikä oli mielestäni kohtuuttoman jyrkkä arvio. Sitäpaitsi mekossa oli taskut!).

Kaikenlaisten suurempien remonttien ja kustannusrikkaiden juhlien kuten häiden järjestäjä varmaan tunnistaa ilmiön, jossa riittävän kauan tuhansia euroja maksaessaan muuttuvat satalukuiset kustannukset yllättäen pieniksi lisäkustannuksiksi. Kymmenlukuisia maksuja ei muista edes merkitä Excel-taulukkoon enää, seitsemänkymmentä on kuitenkin kolmeentuhanteen verrattuna aika vähän.

Myönnän olevani huono budjetoimaan. Henkilökohtaisia rahojani hoidan Thatchermaiseen tyyliin rautaisella otteella: eli mihinkään ei saa laittaa rahaa kiinni, rahat pitää säästää siltä varalta, että tulee vaikkapa lääketieteellinen pattitilanne. Paitsi, että sitten kun tämä lääkinnällinen tilanne osuu kohdalle, niin silloinkin säästetään (ai lääkärikäynti on 20 dollaria? No mutta jos en mene lääkäriin, niin eivät voi löytää minusta mitään vikaa ja säästyy vaikka miten paljon rahaa!).

Mutta entäpä sitten hääbudjetti. Mekko-ostoksille olisin tarvinnut talouskuria, sillä rahoistaan höveli vaimo ei pistänyt edes vastaan vaikka kolttu olikin yli budjetin. Sivalletaan siihen siis budjettiin vähän plussaa. Me pakanat emme kuulu kirkkoon, joten vihkitilastakin on maksettava. Höveli vaimo ei taaskaan pistä yhtään hanttiin, kun ilmoitan vihkipaikan maksavan 200 euroa; - Halpaa!, hihkuu vaimo. On se kai, jos vertaa vaikkapa meidän lentolippuihin.

Sormuksista oli myös tarkoitus säästää, mutta tiedän jo tarkalleen miten siinä tulee käymään: kävin jo vuosia takaperin ihailemassa erästä sormusta, jonka hinta ylitti tonnin ja joka jäi sillä(kin) kerralla kauppaan. Saan vielä tänä keväänä opiskelija-alennusta, ja totesinkin vaimolle, että kaipa me ostetaan se kallis vihkisormus minulle sen sijaan, että vaimo ostaisi uutta kihlaa hopeasormuksen tilalle. Yllättäen 800 euron sormusbudjetti menee täyteen yhdestä rinkulasta, laitamme siis budjettiin plussaa.

Olemme budjetoineet koristeisiin 90 euroa. Sillä hinnalla saa ainakin pari pompomia ja serpentiiniä. Tarkoitus tosin oli vuokrata valoja ja maljakoita, peilejä ja timantteja piti ostaa. Toisinsanoen olen jo sanonut vaimolle, että koristebudjettia jouduttanee hieman paisuttamaan. Ei kuulemma haittaa. Ehdotin, että säästämme kukissa.
- Ai eikö muka ollenkaan aitoja kukkia, kysyy vaimo todella pettyneellä äänenpainolla. Laitan budjettiin muutaman kympin kukkia varten, vaikka tiedän hääkimppujen yksinään liikkuvan satasen tienoilla. Mutta siinä sivussa kumpikin on sitä mieltä, että 350 euroa lienee ihan käypä hinta jos sillä vaan sellistin saisi häämarssia lurittelemaan. Ehkä onneksemme kukaan sellisti ei ole vielä tarttunut tähän tarjoukseen.

Lempivalokuvaajamme on todella kallis. Mutta todella hyvä. Ainakin meidän mielestämme. Niinpä leikkaamme pitkän loven budjettiin sellaisessa asiassa, jossa olisi voinut säästääkkin. Kuvat on kuitenkin ikuisia, vaimo muistuttaa. Ja huonot hääkuvat harmittaisi sitten kauheasti. Sitäpaitsi pidämme kuvaajasta. Muistutan, että hänen taksansa on tuplat mitä olin budjetoinut. Mutta hän on todella hyvä, vaimo painottaa. Nyt kun kerrankin saa hyvällä omallatunnolla laittaa rahaa haisemaan, niin laitetaan sitten.

- Ajattelin näitä hääkengiksi, vaimo ilmoittaa Nordstromissä. Hinta 79 dollaria. Ovat toki aitoa nahkaa, ja voisi pitää niitä muulloinkin kuin häissä. Samaan aikaan minä laitan kävelykenkäni takaisin hyllyyn, koska voin ihan hyvin kävellä lenkkareissa. En kiellä vaimoa. Se on liian herttainen kultaiset balleriinat sievästi jaloissaan. Osta pois. Laitetaan budjettiin lisää plussaa. Budjetin onneksi mukaan tarttuvat kuitenkin hieman huokemmat ja ehdottomasti sievemmät kengät.

En ymmärrä, miten tämä rautainen budjetti ei pidä sitten millään.

Disklaimeri: Vaikka budjetti venyy ja paukkuu, emme ole ajautumassa velkakierteeseen tai edes suureen taloudelliseen ahdinkoon juhlien takia, sillä johdan kaikkea muuta kulutusta niin rautaisella otteella, että tulee käsiin mustelmia.