Onko Konmari tuttujuttu? Siivousmetodi, jonka tarkoituksena on virtaviivaistaa elämää ja hankkiutua eroon kaikista turhista riippakivistä? Pois nurkista rikkinäiset, rumat ja käyttämättä jääneet asiat, jotka vain ahdistavat ja painavat mieltä-- tilalle vain iloa ja seesteisyyttä tuottavia asioita ja esineitä, joita katsellessa mieli rauhoittuu ja elämä lipuu uomassaan niinkuin pitää, sillä ympärilläsi ei ole mitään, mikä ei tuottaisi iloa.
Hevonkukunperkelettä, sanon minä. Vaimolla on paljon tavaraa, josta joutaisi luopua. Haalistuneita printtipaitoja, rikkinäisiä sukkia (vaimo luulee, että pesukone syö sukkia mutta oikeasti minä heitän pesusta rikkinäiset roskiin), nörttikrääsää jota on hartaudella haalittu vuosikymmenen ajan, yli 80 lyijykynää ilmeisesti lukioajoilta, punainen pellenenä, jne. Niinpä vaimo ryhtyi siivoamaan, aloittaen Konmarin mukaisesti vaatekaapista. Minähän en suostu jäämään tavarankarsimisesta paitsi, joten minäkin kävin läpi vaatteitani.
Tulin Yhdysvaltoihin kahden matkalaukun kanssa. Toisessa matkalaukussa oli kodintarvikkeita, jotka halusin pyhittää "meidän" kodintarvikkeiksi. Lakanoita, muumimukeja, parit verhot (huonekorkeus on väärä), käsipyyhkeitä, sekä sekalaisia tilpehöörejä ja tärkeitä papereita. Toisessa oli vaatteita, koruja, kenkiä ja muita asusteita. Kovin paljoa tänne ei siis tullut roudattua, noin niinkuin lähtökohtaisesti. Luulin tämän helpottavan karsimista entisestään, mutta olinkin ihan väärässä.
Minulla ei ole mitään, valitan vaimolle. Miten niin ei mitään, kysyy vaimo. Listaan kaikki asiat mitä minulla on, eli ei ole. Minulla on 3 t-paitaa, enkä pidä niistä yhdestäkään. Minulla on kaksi nuhjuista alustoppia jotka ajavat asiansa, mutta eivät tuo iloa. Minulla on kymmenkunta helletoppia, joista pari on vähän parempia juhlatoppeja, ja minulla on niitä kaikkia pitäessä epämiellyttävä olla. Minulla on kolmet mustat korkeakorkoiset kengät, kaikki eri materiaaleja, joista en pidä. Minulla on viisi juhlamekkoa, joista pidän yhdestä. Minulla on viisi arkimerkkoa, joista en pidä. Minulla on kahdet ehjät alushousut (älkää tuomitko, suurinta osaa muista voi vielä ihan hyvin käyttää, jos nyt vähän pitsit purkautuvat), ja kasa alusvaatteita joista en pidä tai jotka ovat viruneet käyttökelpoisuutensa häntäpäähän. Lista jatkuu myös housujen ja hameiden osalta samanlaisena, tosin farkuista löytyy pari ilontuojaa.
Konmarin päätteeksi minulla on nolla paitaa, nolla toppia, yksi juhlamekko, kahdet farkut, yksi arkimekko ja kahdet alushousut. Arki ei suju, jos ihmisellä ei ole paitoja ja vain kahdet alushousut. Niinpä konmarin päätteeksi olen heittänyt pois yhden reikäisen paidan (ja pitänyt kolme muuta reikäistä paitaa) ja antanut pois yhden liian lyhyen paidan. En ole poistanut käytöstä purkautuvia alushousuja, enkä löysiksi vanuneita rintsikoita, en yhtäkään liian syvään uurrettua helletoppia, enkä ainuttakaan viidestä riemuttomasta juhlamekosta. Konmarin mukaan minun olisi pitänyt heittäytyä irti lähes kaikista vaatteistani.
Varo vaan, rakki. Jos tuot paljonkin päänvaivaa niin Konmaroin sinutkin huituntuuttiin.
Eräs asia, joka minua ilahdutti, oli nahkatakkini. Nahkatakkini, jonka jätin viime elokuussa Los Angelesin lentokentälle tai sen välittömään läheisyyteen, enkä nähnyt sen koomin.
Minä reputin Konmarin siivousmetodin jo alkumetreillä. Onko joku muu kokeillut, ja kenties paremmalla menestyksellä? Vaimo ainakin sai kaksi muovikassillista vanhoja t-paitoja ja huonosti istuvia neuleita pois kaapista. Minä olisin ehkä ruotinut tuota paitamerta vähän rankemmalla kädellä (ihanko totta on pakko säilyttää Kuismarannanniemen Matikkakesäleiri 2003 -paita? No, sinun paitojasihan ne on).
No comments:
Post a Comment