Suomi-ikävän lääkintää

Me kävimme hoitamassa Suomi-ikävää, koti-ikävää ja perheenkaipuuta Suomessa kahden viikon ajan ja jos olisimme majoittuneet toisin, olisin kyllä helposti viihtynyt pari viikkoa vielä lisää. Kaunis Itä-Suomi tarjosi hurmaavinta kevättään, oli lämmintä ja kukkivat puut täydessä juhla-asussa. Perhosia, pörröisiä kimalaisia, pyöreäkortista pehmeää nurmea, vihreää. Niin paljon vihreää! Täällä Los Angelesissa melkein unohtuu miltä näyttävät taivaansini ja vihreä, sillä näitä värejä ei tarjoilla turhan usein vaan maasto ja taivas ovat molemmat kellertävän eri sävyiset.

Olen asunut ulkomailla vasta kuppaisen 9 kuukautta, joten Suomi-ikävä menee vielä ihan koti-ikävästä. Toisaalta totuushan se on sekin, etten muuttanut Suomesta pois maa-apatian takia. En lainkaan inhoa Suomea. En lainkaan pidä Kaliforniaa parempana paikkana asua (päinvastoin). Suomi on minun kotini, joten tottakai sitä puhtautta, hiljaisuutta ja turvaa ikävöi. Ja ihmisiä. Meidän suku pitää kokousta harvasenviikko kahvien ja kakkujen kera, kun meitä on siunaantunut niin monta. Kakkukahvejakin täällä ikävöi, kun kukaan ei juo kahvia ja kahvittelu sosiaalisena toimintana ei kuulu kenenkään sanavarastoon tai kulttuurilliseen perimään.

Osuimme Suomeen sopivasti perisuomalaisia mediatapahtumia. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoja seurattiin antaumuksella, ja vaikka vaimo ei mitään suomenkielisestä selostuksesta ymmärtänytkään, hurrasi ja huokaili hän meidän muiden mukana ja kyseli tuon tuosta, miksi peli keskeytyy tai mistä hyvästä nyt tulee jäähy. Euroviisuihin tutustuttiin lähietäisyydeltä. Arvovaltaisen kansainvälisen edustajan mielipiteenä oli, että viisuista puuttui rentomielinen hulluttelu. Olin samaa mieltä.

Oli rentouttavaa (?) nähdä sukua ja siskoja ja siskontyttöjä ja tuttuja kulmia ja katuja ja kavereita (joista kukaan ei enää asu siellä missä asuivat 9kk sitten!).

eih, siskolla on pörröinen kissa, tuhat sydänhymiötä

Suomireissulla käytiin hoitamassa myös hääjärjestelyjä ja tultiin siihen tulokseen, että eihän me helvetti olla ollenkaan asioista perillä ja niskanpäällä. Mutta onneksi vielä on aikaa. Hääsuunnittelupostauksen voisin varmaan tehdä erikseen, jos semmoinen tyllipitsikermakakku-hömpänpömppä ketään edes kiinnostaa.

Suomesta ostettiin muuten meidän vihkisormukset! Heitän tyystin rehellisen ja vilpittömän hatunnoston ja niiauksen Joensuun Kultanallen henkilökunnalle. Meille Julian kanssa on tärkeää, että meidät kohdataan liikkeessä pariskuntana ja palvellaan sen mukaan. Unohdin kuikuilla/kysyä henkilökunnan nimet, mutta kyllä te varmasti itsenne tunnistatte (tai sitten teillä käy hirveesti suomi-jenkki lesbopareja ja ei voi tunnistaa). Sydämellinen ja täysin epäkaupallinen kiitos siis Kultanalleen. Sormuksista kuvia sitten itse päivänä! Jenkkivaimon ehdottomiin etuihin menee verovapaat ostokset. Ostettiin nimittäin aika paljon kaikkea muutakin ja tax freenä tietenkin.

Asiaan täysin liittymättömiä kuvia ja epämääräistä höpinää suhteellisen epäloogisessa järjestyksessä, olkaa hyvät.