Advance Parole, eli "en ole kuullutkaan"

Matkustettiin siis toukokuussa Suomeen, minä ensimmäistä kertaa USAn maahanmuuttoviraston myöntämällä matkustusluvalla eli Advance Parolella. Green cardia ei ole pahemmin näkynyt tai kuulunut, vaikka prosessi on sysätty matkaan jo 9 kuukautta sitten. Onneksi matkustus- ja työlupa ovat voimassa joulukuun loppuun saakka ja toivottavasti en joudu niitä enää omalla rahalla uusimaan.

Mutta kuitenkin, loma tuli loma meni, aika matkustaa takaisin Jenkkeihin. Maahanmuuttofoorumeista löytyy lähinnä kertomuksia kahdesta kategoriasta; joko ongelmia ei ollut tai maahantulo kiellettiin. Niinpä verenpaine lähti nousuun Helsinki-Vantaalla, kun minua ei voitu selvittää jatkolennolle.

- Niin kai sinulla on ESTA?
- Ei ole, matkustan USAn myöntämällä matkustusluvalla.
- Siis viisumi?
- No vähän niinkuin... (ja sitten esittelin matkustulupakorttia)
- Niin, et voi matkustaa ilman viisumia tai ESTAa.
- Eikun matkustuslupa on viisumiin verrattava silloin, kun green card hakemus on käsiteltävänä Yhdysvalloissa.
- ... Hmm, no me ei olla tämmöisiä ennen nähtykkään, en ole ikinä kuullut. Kaipa ne siellä Ruotsissa (välilaskukenttä Stockholm-Arlanda) sitten päättää, että saatko sinä nousta koneeseen vai et. Tee lähtöselvitys siellä uudestaan.
Kerään paperini.
- Tämä on sinulle varmaan tutumpi juttu, niin tiedät kyllä!
- Haha, joo. (en myönnä, että matkustan AP:lla ensimmäistä kertaa, enkä tiedä mitään)

No ei muuta kuin kädet hikisenä koneeseen, Euroopan unionin alueellahan saan matkustella juuri niinkuin tykkään, joten Ruotsiin saan lentää vaikka paperit ei olisikaan oikein. Toivotin Suomelle hyvästit ja toivoin hartaasti, ettei tarvitsisi nähdä ainakaan saman päivän aikana enää.

Tukholmassa asiakaspalvelutiskin numeroautomaatti ei toimi. Rouva tiskillä kysyy tuimana, että olinko muka jonossa, asiakkaita on tässä muitakin. Joo, olin ekana ja ihan nopea juttu vaan. Matkustan matkustusluvalla, joten minua ei voitu selvittää jatkolennolle. Virkailija selvittää minut USAn lennolle.

- Ei tämä ainakaan antanut mitään varoitusta, että kaipa ne siellä Los Angelesissa päättää, saatko tulla maahan vai et. Hyvää matkaa.

Sydämentykytystä. Se nyt tästä puuttuisikin, että saan kyllä lentää Atlantin yli ja sitten ne lähettää minut bumerangina takaisin.

16 tuntia myöhemmin Los Angelesin lentokentällä joudumme vaihteeksi hitaasti liikkuvan passijonon päähän. Tuskailemme jonossa tunnin tai jotain sen yli. Meidän kyyti yrittää soittaa vihaisia puheluita, mutta  rajantarkastuksessa ei saa puhua kännykkään. Rajalla kysytään miksi matkustimme ja mitä teimme, tarkastaja vaikuttaa leppoiselta kaverilta. Naispareus ei aiheuta muita kysymyksiä kuin varmistuksen, että olemmehan me nyt siis papereiden aviopari. Sitten minut otetaan syrjään odottamaan, vaimolle pahoitellaan, että hänen on nyt jatkettava matkaa laukkuaulaan ilman minua. Rajavartija varmistaa, että onhan minulla tarvittavat dokumentit. Ojennan kaikki mahdolliset paperit, myönnetyn matkustusluvan, green card hakemuksen kuitin, avioliittotodistuksen ja passin matkalupineen. Puolen tunnin päästä minut ja pari muuta haetaan toiseen aulaan odottamaan haastattelua/papereiden tarkastusta.

Saan odottaa 3 tuntia. Haastatteluhuoneessa ei saa missään nimessä käyttää kännykkää. Se otetaan pois jos se soi, tai jos se on edes esillä. En voi mitenkään ilmoittaa Julialle, että missä olen ja mikä maksaa ja milloin pääsen pois. Kuuntelen muiden haastatteluja. Ihmiset ovat aika lirissä rajalla, mutta ketään ei lähetetä bumerangina. Seuraan kuinka virkailijat hakevat seinältä matkustusasiakirjoja ja yritän arpoa, mitkä niistä mahtavat olla minun. Olen valvonut yli 40 tuntia ja yritän muistaa, milloin tapasin vaimon ja milloin menimme naimisiin ja missä osoitteessa asun ja mikä on vaimon puhelinnumero. Minua ei kutsuta haastatteluun, vaan heiveröisellä äänellä jostain luukulta kuuluu "Nina". Tähän mennessä muut on kutsuttu sukunimellä, joten en meinaa edes kuulla, kun minua kutsutaan. Saan paperini takaisin leimalla Documents OK.

Yhtä kokemusta rikkaampana siis. Odotan innolla, kuinka käy kun matkustamme uudestaan elokuussa. Suurempia ongelmia ei ollut, mutta aikaa tärväytyi kyllä kiitettävästi.