Friday, October 14, 2016

Ihan homona

Yhteiskunnan viholliset

Tämä äänestyskausi täällä Yhdysvalloissa on sellaista sirkusta, että oksat pois. Onneksi (?) meidät sukupuoleltamme ja suuntautumiseltamme moninaiset on jätetty tällä kertaa pitkälti debaattien ulkopuolelle ja lokaa tippuu lähinnä Meksikosta laittomasti tulleiden niskaan (toivottavasti tämä piina loppuu pian). Mutta koska tämä vaalikausi kuitenkin voi vaikuttaa minun elämääni naiskumppanin kautta, niin ajattelin avata vähän millaista on ollut elellä Los Angelesissa ihan homona.
Mainittakoon, että Yhdysvallat on minusta muutenkin naisvihamielinen maa asua noin ylipäänsä.

1. Huutelu.
Ihmiset ihan aikuisten oikeasti kiinnittävät huomiota naispariin ja kokevat täysin hyväksyttäväksi kommentoida itselleen sopivalla tavalla julkisesti ja kovaan ääneen. Tämä koskee sekä positiivista kommentointia, kuten söpöttelyä, sekä negatiivista, kuten huorittelua ja raamatulla paukuttamista. Kommentointi on pitkälti viikoittainen ilmiö, yleensä viikkoon siis mahtuu ainakin yksi tyystin provosoimaton huutelija.

Miehet tuntuvat kokevan pakottavampaa tarvetta huomioida kädestäpitämiset tai selkeästi ystävyyssuhteesta poikkeavat läheisyydet verbaalisesti. Hyvin yleinen tapa täällä kommentoida toisten olemista on huutaa mielipiteensä ohikiitävästä autosta, jolloin sanavalmis bissekään ei ehdi huutaa mitään näppärää takaisin. Puskista huutelijalle vastasin sentään, että hänen käytöksensä on töykeää. Vastaukseksi sain loukkaantuneen "Fuck you!":n.

Pääsääntöisesti olemme joko englanniksi tai espanjaksi huoria, joskus vitun narttuja. Ihan siis kävellessämme esimerkiksi autolle tavaratalon parkkipaikalla.

2. Tuijotus, vilkuilu ja suoranainen mulkoilu.
Suomessa sitä tottuu niin hyvälle, sillä ihmiset tyypillisesti välttävät minkäänlaista katseiden osumista muihin elollisiin olentoihin ja samansukupuoliset parit jätetään lyhyttä (vahingossa tapahtuvaa) vilkaisua lukuunottamatta huomiotta. Täällä meilläpäin avoimesti tuijottaminen, jopa osoittelu, on ihan kosheria. Tuijottaminen tuntuu taas olevan naisille ominaisempi tapa, he myös ilmehtivät oman henkilökohtaisen mielipiteensä pohjalta viestiäkseen (pääsääntöisesti negatiivisia) tuntemuksiaan tuijotuksen lomassa.

Naisilla on myös tapana napauttaa kanssatoveriaan (yleensä mies) olkapäälle ja osoittaa. Tämä on minusta henkilökohtaisesti kaikilta yli 5-vuotiailta epäkohteliasta käytöstä.

3. Systemaattinen syrjintä.
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ei suostu kutsumaan vaimoani vaimoksi tai kumppaniksi. Hän on aina joko kämppikseni tai ystäväni, mutta ei lukuisista korjausyrityksistä huolimatta koskaan taivu vaimokseni. Hetero-oletus elää vahvasti ja voi niin hyvin, että sillä voi myös jyrätä homouden tietoisesti. Tämä on ehkä meidän elävästä elämästä se jyrkin esimerkki systemaattisesta syrjinnästä, tahatonta hetero-oletusta sattuu toki usein, mutta se on tyypillistä kaikkialla ja pääsääntöisesti sitä ei ole tarkoitettu loukkaamaan.
Meiltä kysytään luonnollisesti poikaystävästä tai aviomiehestä, olemme tottuneet ujuttamaan oikean sukupuolipronominin keskusteluun ilman sen suurempia selittelyjä. Joskus korjausliikkeen joutuu tekemään useaan kertaan, jolloin syntyy jo epäilys tahallisesta kieltämisestä.

Kuten Suomessakin, myös täällä väitellään kiivaasti ja kärkkäästi ihmisoikeuksista ja siitä, kenelle ne nyt ylipäänsä edes kuuluu. Odotamme mielenkiinnolla, kenet nimitetään korkeimpaan oikeuteen ja käykö kauhuskenaariossa niin, että meidän samansukupuolisten avioliitot mitätöidään korkeimman oikeuden määräyksellä. Näin on nimittäin käynyt ennenkin.

 Äh, homoja!

4. Hei, täällä on ihminen välissä!
Jokaisen henkilökohtainen kokemus on luonnollisesti äärimmäisen subjektiivinen, eikä sinänsä pysty kertomaan kovin laaja-alaisesti todellisuudesta. Minun oli paljon helpompaa olla homona Suomessa, jopa Joensuun kaltaisessa "pikkukaupungissa", jossa sain olla aina täysin rauhassa muiden tuijotukselta ja huuteluilta. Omalla kohdallani homous otettiin yleensä vastaan neutraalisti ja asiaa käsitellään faktapohjaisena, ei tunteellisena ilmiönä. En kokenut tarpeelliseksi varmistaa, että palveleehan yritys X myös homoseksuaaleja, enkä pelännyt potkuja töistä seksuaalisen suuntautumisen takia (se on nimittäin Suomessa laitonta, täällä ei).

Henkilökohtaiselta mututuntumalta väittäisin, että ainakin meidän kaupunginosassa Los Angelesissa homoseksuaalisuus on edelleen eriytetty toiseudeksi. Meillä on sinänsä ollut tuuria, sillä vuokranantajamme on työskennellyt pitkään LGBTQ-järjestön parissa ja on myötämielinen meitä kohtaan. Aina näin ei käy. Lähikaupassa meihin suhtaudutaan suopeasti, aina näin ei käy. Kampaaja ei laittanut saksia taskuun, kun kävi ilmi, että olemme naimisissa naisen kanssa. Aina näin ei käy.

Toiset kaupungit Losissa ovat liberaalimpeja kuin toiset ja ihmisten välillä on onneksi paljon eroja, joten edes täällä periferiassa ei tarvitse tyytyä osaansa yhteiskunnan syrjittynä poloisena. Tapaamme onneksi pääsääntöisesti täysin normaaleja ja kiihkottomia ihmisiä, joille sukupuolten ja suuntautumisien moninaisuus ei ole ongelma, eikä edes mikään ihmettelyn aihe.

Tällä vaalikaudella on minusta hyvin monet ihmisryhmät epäinhimillistetty ja eriytetty toisiksi. Ihmisistä tulee "ne". Silloin unohtuu, että me ollaan kaikki "me".


Tl;dr: Suomessa sain olla ihan homona ihan rauhassa. Täällä seksuaaliseen suuntautumiseen tartutaan herkästi joko kommentoiden tai elehtien. Suoraa väkivallanuhkaa tai vakavaa syrjintää emme ole kokeneet kummassakaan maassa ja vaikka huutelu onkin inhottavaa, ei haukku järin syvää haavaa tee.

Se kertoo enemmän huutelijoista kuin meistä.

13 comments:

  1. Tosi kiinnostava kirjoitus! Kyllähän se on juuri kuten viimeisessä lauseessa kirjoitat. Ja ihana tuo viimeinen kuva, niin hauska :D !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lyhyesti tiivistettynä; kaikenlainen syrjintä on ihan perseestä! Pitää muuten muistaa kaivaa viimeisen kuvan oikea lähdetieto, alkuperäinen linkki olikin mennyt rikki.

      Delete
  2. No huh! Pistääpäs vihaksi tämän lukeminen. Itse olisin voinut kuvitella, että CA olisi osavaltioista myönteinen, mutta näköjään ei ainakaan ihmisten käytöksen perusteella. (Tai varmasti jossain on vielä todella pahempaa!!) Toki tietenkin eroja alueissa varmasti on näin ison osavaltion ja kaupunkienkin sisällä, kuten mainitsit. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meitä, teitä, heitä ja muita on niin moneen junaan! Pääsääntöisesti meidänkin kohdalle osuu järkeviä ihmisiä, jotka eivät koe tarvetta syrjiä, huudella tai muutenkaan käyttyä sivistysvaltion vastaisella tavalla. Mutta sitten on näitä vatipäitä. Toisaalta ei me oikein viihdytty Hollywoodin homoalueillakaan. Me vaan halutaan meidän amerikkalainen suburbaani painajainen omakotitaloineen ja pesäpalloharrastuksineen, antakaa meidän olla!

      Osavaltiohan itsessään on demokraattinen ja suhteellisen arvoliberaali, mutta se ei välttämättä ihmisten arkisissa arvoissa aina näy. Tämä on minulle kulttuurishokki! Mutta en minä vähästä hämmästy. Jos joku tuikkaa meidän talon tuleen, niin sitten alkaa ehkä vähän hiostaa.

      Delete
  3. Onpa hurjaa kuulla, millaista touhu siellä on! Jotenkin kuvittelisi, että amerikassa oltais suvaitsevaisia kun onhan nyt kyseessä yksi maailman monimuotoisimmista valtioista ja kansoista, mut tilanne ei tosiaankaan monessa kohtaa tunnu se olevan. Ja tosu ikäväähän se on ettei kaikki saa olla vapaasti sitä mitä on ilman negatiivisia reaktioita kanssaihmisiltä :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Amerikassa toisaalta ollaan todella kärkkäitä ilmaisemaan omia henkilökohtaisia mielipiteitä ääneen kanssaeläjille täysin riippumatta siitä, haluavatko yhteisen pallon tallaajat niitä kuulla. Tällä hetkellä tämä vaalikausi on ollut hyvin rikkirepivä ja onkin mielenkiintoista nähdä, toipuuko Yhdysvallat tästä ja miten. Tuntuu, että tällä hetkellä kaikki ovat toistensa kurkuissa ihan muutenkin.

      Omasta mielestäni mölyt voi pitää mahassaankin, mikäli ei näe mitään suoranaista rikollista tai ihmisoikeudellista vääryyttä. Minusta silloin saakin mielipiteineen puuttua, jos joku esimerkiksi kadulla huutelee rasistisesti tai seksistisesti. Mutta ihmisten olemiseen ei minusta ole mitään lupaa mennä kommentoimaan, olipa sitten mitä mieltä hyvänsä.

      Delete
  4. Järkyttävää. Tiedän ihmisiä, joilla on ongelmia suhtuatua, mutta eivät he kuitenkaan huutele, tuijottle...Perus käyttäytymissäännöt haloo. Ajattelin myös aina, että CA olisi vapaamielisempi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käytöstapoja saisi täällä kyllä opettaa ihmisille, menee minun arkipäivät pöhinään kun pitää kukkahattua suoristaa ja helminauhaa puristaa! Kaliforniassa riippuu todella paljon siitä, missä kaupungissa milloinkin on, mikä on aika tyypillinen oire Yhdysvaltojen kahden puolueen politiikasta. Jos Suomessa "ääripäät kärjistyy", niin täälläpä ne vasta kärjistyneitä onkin!

      Delete
  5. Ikavaa kuulla �� Olisin kuvitellut, etta juuri Losissa ihmiset ei paljon kiinnittais huomiota erilaisuuteen. Hassua, etta me taalla pikkuisella superkatolilaisella Maltan saarella saadaan olla ihan rauhassa eika kenellakaan ole ollut ainakaan pain naamaa mitaan pahaa sanomista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No, ei me sääliä kaivata. Täällähän on toisalta kiva sen anonymiteetin takaa huudella (etenkin liikkuvasta autosta, jolloin huutelijaa ei ehdi nähdä eikä vastata takaisin!), toisin kuin pienemmässä kaupungissa. Tulisivat edes päin naamaa sanomaan, olisi minullakin valittuja sanoja joita haluan jakaa ihmisille, joilta puuttuu peruskäytöstavat.

      Delete
  6. Hyvin kirjoitettu. Olen tosi yllättynyt kuullessani, että USA on mielestäsi yleisesti ottaen hyvin naisvihamielinen. (Jos inspiroidut, olisi siinä toisen blogipostauksen aihe jonka lukisin mielelläni.) Koetko, että vaalit vaikuttavat vielä negatiivisemmin "erityisryhmien" kohteluun?
    Tavistallaajien suvaitsemattomuus tuntuu järkyttävän överiltä, ihan uskomatonta. Kiitos valaisevasta kirjoituksesta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin toki pohtia elämää Yhdysvalloissa myös maahanmuttajanaisen näkökulmasta, vaikka sekin saattaisi olla vähän sellainen raskaanlainen avautuminen. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että vaalit ovat vaikuttaneet negatiivisesti hyvin monen vähemmistöryhmän elämään ja onhan siitä jo ihan puhdasta dataakin, että muunmuassa rasistinen väkivalta ja kiusaaminen kouluissa on lisääntynyt (lapset uhkailevat toisiaan mm. maasta poistamisella kunhan Trumpista tulee presidentti). Sääliksi käy eritoten meksikolaisia siirtolaisia, joiden niskaan on kaadettu kaikkein eniten kuraa! Homojen kimppuun taas eivät poliitikot niin näyttävästi nykyisessä ilmapiirissä käy, sillä se käy helposti omaan nilkkaan. Maahanmuuttajia, pakolaisia ja paperittomia on vielä helpompi vihata (ja pelätä).

      Näin suomalaisena jatkuva silmätikkuna oleminen tuli tosiaan yllätyksenä minullekin, kun olen tottunut siihen, että saan olla rauhassa niin henkilönä, naisena kuin seksuaalivähemmistön edustajana. Huutelusta sain osviittaa jo vierailuillani viimeisen 5 vuoden ajalta, sillä jokaisen parin viikon visiittiin mahtui ainakin yksi katukommentoija, yleensä kuitenkin useampikin. Valitin tästä jo silloin, mutta nyt se onkin osa arkista elämääni.

      Delete
  7. Tuntuu tosiaan että tässä maassa on kaikilla oikeus ilmaista oma kantansa asiasta, oli se sitten mikä tahansa, kovaa ja muista piittaamatta.
    Uusi kotikaupunkini, San Francisco, on varmasti suvaitsevaisimmasta päästä kaupunkeja oli sitten kyse mistä tahansa vähemmistöstä tai muusta ryhmästä. Sen olen myös huomannut täälläkin, että ihmiset jaottelee toisiaan hurjan helposti ja paljon eri ryhmiin. Ja varmasti vaaleilla on tähän ainakin jonkin asteinen vaikutus. Itse näen että olemme kaikki yhdessä "me", eikä ole mitään tarvetta alkaa erittelemään mistä joku on alunperin kotoisin, onko ihon väri eri kuin oma tai pitääkö eri sukupuolesta kuin itse vai ei.

    Tsemppiä sinne etelään!

    ReplyDelete