ja koirankarvat
Sitä luulisi, että päivät kuluisi nopeasti työnteon ja gradun kirjoittamisen vauhdittaessa jokaisen päivän aamusta iltaan. Mutta odottavan aika on aina pitkä. Varmaan siitä on joku tieteellinen teoriakin. Vahdittu kattila ei kiehu ja pizza ei paistu sen nopeammin vaikka kyttäisi uunin vieressä.
Koska NOA2:sta ei ole kuulunut, olen edennyt muuttovalmisteluissa maltillisesti. Myyn pikkutilpehööriä kirppareilla/netissä, heitän turhaa paperiroskaa kierrätykseen, lahjoitan tavaraa eteenpäin. Sitten tulee tietenkin ne vaikeammat tavarat, sarjaa "sain tämän mummolta vuonna 1991, ei voi heittää". Suomeen tuskin jää mitään varastoa, mihin niitä tavaroita voisi laittaa. Sukulaisten kaapeista voi vallata vain vähän tilaa, ei ole kohteliasta napata kenenkään varastoa tai vaatehuonetta.
"Meidät hyväksyttiin 21 päivässä!" ilakoi joku Visa Journeyssä. Sitä yrittää olla onnellinen toisen puolesta, mutta kyllä se kirvelee, kun itse saa odottaa ilman minkäänlaista elonmerkkiä kuukaudesta toiseen. Onko kukaan edes katsonut hakemusta? Onko se jossain mappi-Ö:ssä? Onko se hävinnyt? Meni silppuriin kierrätettivien kanssa? Lensi ikkunasta ja salama löi siihen ja se paloi poroksi?
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ennen joulua on vielä paljon tehtävää, tapahtui viisumirintamalla mitä hyvänsä tai oli tapahtumatta senkään vertaa.
No comments:
Post a Comment