Veimme koiran hellettä pakoon Corona Del Mar -rannalle. Kävi kuitenkin ilmi, että järviveden lempeään liplatteluun tottunutta uimarikoiraa ei tarvitse merenrannalle viedä, sillä kiittämättömän piskin mielestä korskuvat aallot ja suolainen merivesi ovat aivan tyhmiä juttuja! Lyhyen kokeilemisen jälkeen aallot ja rantavesi ei sitten enää kiinnostaneetkaan, ja koira oli tyytyväisempi kun sille heitti vesipullosta kaaressa vettä. Tällä pyrittiin myös hieman paikkaamaan, kun Milkan mielestä merivettä sopi vähän lipoa kitusiin. Merivesi on kuitenkin sen verran suolaista, että siitä tulee pienissäkin annoksissa myrkytysoireita, eli pääsääntöisesti oksentelua ja voimakasta ripulia. Näiltä onneksi vältyttiin!
Corona Del Mar on vähän mukavampi ranta, joten sinne ajaa melkein mielellään 45 minuuttia. Huntingtonin ranta olisi kai lähempänä, mutta se on kuulemma huonommin huollettu, eli rannalta löytyy roskaa ja törkyä ja lasinsiruja ja käytettyjä neuloja, joten emme ole kokeilleet onnistuisiko meistä kukaan rikkomaan itseään siellä. Vesi oli muuten aika kylmää, joten emme itse käyneet uimassa.
Rannalla riekuttiin auringonlaskuun asti, ja oltiinkin siksi yli 30 minuuttia myöhässä illallistreffeiltä anopin ja Julian kaksossiskon kanssa. Hupsis! Onneksi amerikkalaiset eivät ole niin minuutilleen täsmällisiä, vaikka kyllä minua nolotti tulla paikalle niin myöhässä. Etenkin, kun he eivät olleet vielä tilanneet mitään ja olivat varmasti nälkäisempiä kuin me, jotka juuri istuimme rannalla ja natustelimme eväitä.
No comments:
Post a Comment