Thursday, February 25, 2016

Työtä etsimässä

Työn etsiminen on lähtökohtaisesti semmoinen possakka, että vähemmästäkin alkaa hirvittää. Millaista on työnhaku ulkomailla? No, vielä hirveämpää kuin kotimaassa.

palmu ei työtöntä kyllä lohduta koivua enempää

Kerronpa millaista on hakea töitä kun taskussa on generalisti-tutkinto, joka lähinnä kertoo, että et osannut 20-vuotiaana päättää mitä halusit tehdä joten menit yliopistoon, koska niin kuuluu tehdä jos haluaa karistaa lahkeensuista duunarisuvun tomut ja nousta asiantuntijarooliin. Paitsi, ettei se enää nykypäivänä menekkään niin. Omaksi onnekseni opiskelin yliopistossa myös itseni sivistämiseksi ja omaksi ilokseni, joten täysin turhaa ei vuosien pakerrus ehkä kuitenkaan ole ollut. Työnhaussa se auttaa sinänsä, että ainakin tutkintovaatimus täyttyy edes jossain määrin: no onhan tää kandi, tosin eri pääaineesta kuin mitä etsitte.

Ehdin työskennellä kaupanalalla 3 vuotta. Se ei yleensä riitä kattamaan viiden vuoden kokemusvaatimuksia etenkään, jos katselee töitä vähän muualta kuin sieltä kassan takaa. Täällä Amerikassa ei pelkkä CV kelpaa, vaan resumehen on kirjoitettava työtehtävät pääpiirteittäin: ja sitten kun on ollut niinkin vähän töissä kuin minä, niin on yritettävä nostaa esille helposti siirrettäviä taitoja: vuorovaikutustaidot, kyky työskennellä muuttuvien aikataulujen ja prioriteettien kanssa, osaan käyttää Exceliä (liioittelen vähän, en oikeastaan osaa kovin hyvin) ja niin edelleen.

Luonnollisesti jokaista paikkaa hakee noin 75-120 henkilöä sinun lisäksesi. Silloin on paha yrittää erottua massasta, kun omat taidot eivät täydellisesti vastaa ihannehakijaa ja joukossa on varmasti myös ansioituneempia hakijoita, joilta löytyy se 5 vuoden kokemustausta ja tutkinto oikeasta pääaineesta. Ei paljon auta kyky oppia uutta jos palkattavana on joku, jota ei tarvitse erikseen opettaa.

 huomaako kukaan, ettei minulla ollut aiheeseen liittyviä kuvituskuvia joten käytin sekalaisia räpsyjä Kalifornia-kansiosta...

LinkedIn on täällä ankarasti käytössä ja työnantajat/HR-vastaavat kyllä käyvät kuikuilemassa vähänkään kiinnostavat hakijat sosiaalisessa mediassa. Koska minulla ei ole ollut LinkedInille mitään käyttöä Suomessa, olen nyt joutunut hätäisesti etsimään kaikki vähänkään tutut ihmiset ja korjailemaan vasemmalla kädellä kirjoitettua tekstiä. Ei se vieläkään oikein hyvältä näytä. Täällä verkostoituminen on todella tärkeää, sillä todellakin on väliä kenet tunnet ja sitäkin enemmän ketkä tuntevat sinut. Keskivertosuomalaiselle, eli minulle tämä on luonnollisesti hirvittävä paikka. Yliopiston luovin läpi luomatta kunnollista verkostoa ja nyt saan maksaa siitä, että mieluummin luin vapaavalintaiseen Sukupuoli ja väkivalta -tenttiin sen sijaan, että olisin osallistunut vaikka SKÄL-päiville.

En ole päässyt työnhaussa vielä niin pitkälle, että olisin saanut "kiitos mutta ei kiitos" -kirjeitä kummempaa. Vaimo lohduttaa, työnhaku vie aikaa. Helppohan sen on, kun oli työttömänä kaiket kaksi viikkoa ja sitten piti alkaa arpoa kenen työtarjous on houkuttelevin.

Minä jatkan puhelimen ääressä vartomista samalla kun laitan n:nen hakusanaoptimoidun hakemukseni menemään.
samaistun tähän kilpikonnaan

9 comments:

  1. Tsemppia matkaan! Tietamatta sen kummemmin, minka alan toita haet, voihan sita aina aloittaa jostain alemman tason tyopaikasta (jonka voisi saada ilman viiden vuoden kokemusta ja tutkintoa) ja saatuaan jalan oven valiin nousta sielta sitten paremmin koulutusta vastaaviin hommiin. Tyonhaku voi olla paitsi kauheaa, myos jannittavaa aikaa - ei koskaan tieda, milloin se hyva tilaisuus ilmaantuu nurkan takaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen hakenut myös matalapalkkaisia harjoittelijanpaikkoja (palkattomat harjoittelut on varattu opiskelijoille ja tätä ilmeisesti säätelee jokin lakikin), mutta täytyy myöntää, että olen uppiniskaisesti pidättäytynyt hakemasta omien kiinnostuksenkohteiden vierestä. Kauheaksi tämän ehkä ensisijaisesti tekee se, että jokaisen tyhjyyteen viskatun hakemuksen jäljessä kulkee epätoivo; enkö tosissaan kelpaa tähänkään?

      Sitten kun nämä verkostot täällä eivät ulotu järin kauas... :D

      Delete
  2. Mulla samaista operaatiota Sveitsin maaperällä takana nyt puoli vuotta, ja suurin läpimurto on ollut haastattelu headhunterin kautta päättyen lopulta siihen, että firma ei palkannutkaan uutta työntekijää lainkaan vaan homman nappasi joku saman projektin sisältä. Alkaa pikkuhiljaa syödä aivokudosta tämä ainainen kotona pönöttäminen. Kohta joudun kai vakavasti harkitsemaan jatko-opintoihin hakua :> Olisi edes lapsia niin voisi hyvällä omatunnolla kotirouvailla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eih, on todellakin tylsää jos kaiken vaivan päätteeksi ilmoitetaan, ettei tätä paikkaa nyt itseasiassa olekkaan enää olemassakaan eikä ketään olla palkkaamassa. Kaikki aina ehdottaa uutta harrastusta meille työttömille, joko olet ajatellut pitsinnypläystä tai futsalia? :D
      Minulla on toki tuo gradu jota pitäisi kirjoittaa kokopäivätyönä. Harmi, ettei kukaan maksa siitä. Eikä ole tosiaan niitä lapsiakaan (huh onneksi).

      Delete
  3. Tsemppiä työn hakuun! Millaisia töitä muuten etsit? Voisitko työpaikansaantia odotellessa esim. tehdä jotain vapaaehtoistyötä (tai muuta palkatonta työtä) joka vahvistaisi CVtäsi oman alasi ja/tai haluamasi työpaikkan suhteen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen himoinnut päästä isojen branditalojen kulisseihin pyörimään, markkinoinnin tai viestinnän piiriin. Assariksi olen hakenut paljon ihan jo siksi, ettei minulla ole käytännön kokemusta juuri nimeksikään ja olisikin helpompaa aloittaa jonkun valvovan silmän alla. Vapaaehtoistyötä vilkuilen aina välillä, täällä vapaaehtoistyö on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siitä huolimatta paikkoja on jotenkin vaikea löytää!

      Delete
  4. Hitsi, olisitkin täällä San Diegossa Losin sijaan, meillä olisi (volunteer)-duunia sinunkin alaltasi. Koetin itseasiassa jo eilen kommentoida, mut näköjään kommenttini on kadonnut bittiavaruuteen. Samaa olin sanomassa, että volunteer duuneja kannattaa tosiaan pitää silmällä, itse työllistyin lopulta juurikin volunteer-statuksen kautta. Ootko tsekannu volunteer match -sivua, ainakin täälläpäin se on kovasti käytössä ja omakin duuni sen kautta aikanaan löytyi.

    Tsemppiä ja terkut tästä naapurista. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi jehna! Olen aina välillä vilkuillut myös Volunteer Matchin kautta ja koittanut miettiä mitä osaan ja ketä nyt eritoten haluaisin auttaa (maailmanrauhaa toivovana hippinä sitä tietysti haluaisi pelastaa ihan kaikki). Vapaaehtoistyön kynnystä korottaa myös naispartneri, sillä ihan kaikkien yhdistysten vapaaehtoisiksi meitä kieroonkasvaneita ei huolita nykypäivänäkään.

      Kiitos tsempeistä!

      Delete
  5. Moikka! Löysin blogisi kun Googlailin suomalaisten kokemuksia työnhausta Jenkeissä. Tsemppiä sulle! Toivottavasti tärppää pian. Oon ite tosi samanlaisessa tilanteessa kuin sä. Tulin lokakuussa Keski-Kaliforniaan Atascaderoon vierailulle ja mentiinkin naimisiin bf:n kanssa joulukuussa ja täällä nyt odotellaan työlupaa ja green cardia.
    Kuinka kauan sulla muuten kesti työluvan saanti? Me jätettiin adjustment of status paketti ja työlupahakemus tammikuussa ja oon ollut toiveikas että työlupa saattaisi tulla noin 3 kk:ssa.

    Ja voin ihan täysin samaistua fiilikseen, kuinka vaikeeta on kotiutua uuteen maahan ja paikkaan ilman duunia ja omia sosiaalisia kontakteja. Tsemppii!!

    ReplyDelete